Leffailta! ... tai sitten ei.

Meinasin pitää nyt vkl leffaillan, koska kaikki muut perhekodin nuoret lähtevät yhteen hienoon kylpylään yms (minua ei huolita mukaan, en kuulemma pysty olemaan siellä... koskaan ei ole ollut sellaista tilannetta, joka saattaisi vaikuttaa ohjaajien mielipiteeseen tästä, eli oikeaa syytä miun pois jättämiseen reissusta ei ole...), ja annoin sit listan kaikesta ohjaaja nro2:selle.

Näiden lellipentu perhekodilla pitää leffailtoja n.2-3 viikonloppuna/kuusta, aina on vuokrattu 2-3 leffaa tälle ihan leffavuokraamosta, ostettu sipsit, dipit, limsat, karkit, kaikki, mutta nyt kun mun nää jutut oisivat tulleet maksamaan n.6e (tän yhden pennun yhden leffan vuokra on n.6e...), niin se on ihan liikaa ohjaajalle. En ole pitänyt omaa leffailtaa kohta puoleen vuoteen, eikä nyt olisi tarvinnut edes vuokrata leffaa mulle, kun teeveestä tulee. Muttakun ei. Kiva.

Istun sit varmaan tämänkin viikonlopun yksin huoneessani, kun kaikki muut ovat kylpylässä ja pizzalla. Noi suunnitelmat on kirjotettu perhekodin ilmoitustauluun. Yleensä nää tunkee mut kotilomalle tommsosten ajaksi, kun luulevat, etten sillä tapaa saa tietää niistä, mutta olin just kotilomalla niin en pääse. Ja nää pennut tulee joka kerta ilkkuu mulle, että missä ne on taas ollut ja mitä teki ja mitä kaikkee niille ostettin... haistanko eriarvoista kohtelua?

X

Kotilomalla

Menen normaalisti viikonloppuisin, perhekodilla ollessa, nukkumaan seitsemän jälkeen. Koska tajuttomana on kivempi olla, kuin tajuissaan, perhekodilla... <3 Ihana paikka.

Kotilomilla valvon vähän pidempään, yleensä jonnekkin kahteentoista tms. Viimeyönä valvominen vähän meni niin ja näin, muistan ottaneeni jokus kolmelta aamuyöstä iltalääkkeet dosetista, mihin ne on jaettu valmiiks. Otin kaikki neljä, ei siinä mitään, mutta mulla on kolme lääkettä illaks, kaks aamuks. Enkä kyllä sekota aamu-, ja iltalääkkeitä, sen verran eri muotoista jne. Ja aamulääkkeet olivat tallella, kun aamulla tarkistin. Vieläkään ei ole selvinnyt, että mikä se yksi ylimääräinen pilleri oikein oli.

Mulla ei oo paljoa mtn muistikuvia yöstä, mutta sivuhistorian perusteella olen saanut vähän selville mun yöstä. Oon vuoronperään selaillut hakusanoilla "wallpaper phone love"ja sit hakusanoilla weird, creepy, creep ja, scary uusia taustakuvia. Vissiin kyllästyin siihen vanhaan.

Muutaman kuvan olin ladannutkin.

 Taustakuvien etsimiseen kyllästyttyäni olen näköjään selaillut kaikkea netistä ihan laidasta laitaan ja välillä on pitkiäkin aukkoja selailuunm Minulla ei ole mitään tietoa, mitä oon niiden aikaan oikein tehnyt. Faceviestitkin K:lle ovat vähän... erikoisia. Kahdelta "rak", 5min myöhemmin "sori". Puoleentuntiin ei mtn ja sit "olo vähän", ja sit lähemmäks tuntiin ei mtn. Lopulta "tämmönen". 10min myöhemmin vielä " :/ ". Joskus kolmen jälkeen hyvät yöt ja facessa kävin näköjään viimeksi neljältä.

Että sellanen yö. Alkoholilla ei ollut osuutta yön tapahtumiin, koska en käytä alkoholia. Niikun ikinä.

 Ja huomen sit skarppina kouluun :D

X

Perjantai 22.08

Keskiviikkona, kun tulin yhdeksän jälkeen perhekodille (selitän joskus toiste mun liikkumisajat), niin mun huone haisi ihan palaneelle. Ei sille, et siellä ois poltettu jotain, vaan sille, et siellä ois palanu jotain. Jos en olis itse nähnyt huonettani, olisin kuvaillut sen ihan tuhkan peittämäksi.

Eilen mun huone hais ihan frezza mocalle. Vaikkei kukaan perhekodilla niitä juo. Enkä minäkään niistä erityisemmin pidä. Weird. K vannotti asentavansa mun huoneeseen vielä joskus salakameran.

Multa meinaan on pöllitty ihan tarpeeks tavaroita ja päiväkirjat käyty läpi (lukot revitty irti, kyllä mä nyt sellaisen huomaan...), kaikki kirjotukset mihin oon kirjottanut ees vähän jtn negatiivista revitty irti vihkoista, tai viety koko vihko. Meikkejä pöllitty, vaatteita pöllitty (mm kaulahuivi ja myssy, kummatkin ainoot mitkä mulla oli). Enkä tietenkään saa uusia, koska ohjaajat ei usko, että ne on varastettu. Multa kerran varastettiin kans lahjaks saatu oikeasti kallis luonnostelupakkaus, mutta valitin siitä ohjaajille ja yllätys, se löytyi toisen tytön huoneesta. Sain sentään takas sen, osittain.

Tosi kiva, kun ei oo mitään yksityisyyttä perhekodilla. Nää käy nuorten päiväkirjat ja välillä puhelimetkin läpi (oon laittanu kaiken, ihan kaiken, salasanan taakse), alusvaatekorit, vaatekaapit, lipastot, kaikki.

Huoneiden ovet on auki 24/7, ja mun kerroksessa ohjaajat käyvät tyyliin vaan siivouspäivänä kerran viikkoon ja stalkkaamassa huoneet läpi aina, kun nuoret eivät ole perhekodilla. Eli nuoret saa rellestää siellä aika vapaasti, mennä tosta vaan toisen huoneeseen urkkimaan ja pöllimään tavaroita. Lastenkodissa sentään laitettiin nuoren ovi lukkoon, jos tämä nuori ei ollut lastenkodilla just silloin. Vaikka kävi vain kaupassa. Se toimi hyvin, mitään ei hävinnyt. Kaikki kalliimmat tavarat laitettiin listalle ylös ekoina päivinä.

Tiedän ohjaajien unelman olevan se, että nämä saisivat lukita meidät lasihuoneisiin ja pystyisivät sillä tapaa tarkkailemaan meitä 24/7. Jokaista meidän tekemää virhettä, jokaista meidän ottamaa henkäisyä.

Siitä labrasta. Soittivat tänään sinne ja ne tulokset on hävinny. Ne on vissiin laitettu vahingos väärään kuntaan tms en edes tiedä miten... Meinaa sitä, etten saa antibiootteja, vieläkään, ja joudun käymään ensiviikosta uudelleen. Jei.

En olisi halunnutkaan niitä lääkkeitä... Siinä vaiheessa, kun pääsen uusiks labraan ja saan ehkä joskus jopa antibiootit kouraan, niin tulehdus on kerennyt jyllätä mun kropassa jo kaks viikkoo. Oon niin väsynyt kaikesta, että olin eilen nukahtaa tunnille. Sain opettajalta tosi vihaisia katseita. Annan hienon ensivaikutelman ittestäni, ihan uus koulu ja kaikkee.

X

Keskiviikko 20.08

Selvisin labrasta. Mun lisäks sielä oli jotain seitsemän limaista ukkoa, jotka tuijottivat ihanku eivät ikinä oisivat nähneet kyseisessä terveyskeskuksessa ketään alle 40-vuotiasta Eipä kyllä sitä nuorempia mullekkaan oo koskaan siellä vastaan tullu. Ihan kuollut paikka, ei nuoria missään. En kyllä ihmettele miks.

Aamulla en saanut syödä mtn. Verikokeita ei otettu, joten ei ollut siitä kiinni, vaan siitä, ettei ohjaajat jaksaneet laittaa mtn mulle. Pariin kertaan oon itse yrittänyt ottaa jtn syötävää, kun on vaan heikottanut niin paljon, etten olisi selvinnyt kunnossa kouluruokailuun asti. Kai se vähän heikottaa, jos viimesin syöty ateria oli se edellisen päivän kouluruoka.

Ehkä nää yrittää tehdä meistä jääprinsessoja.

Nää tilanteet on aina päättyny siihen, että ohjaaja nro2 hyökkää kuin koko ampiaispesä persuuksissa keittiöön huutamaan. Syynää tosi vihaisesti kaikki kaapit, mihin olen koskenut, ja huutaa, etten minä saa ottaa itse. Ne laittaa aamupalan valmiiksi. Kyllä ne laittaakin, mutta niiden uusin juttu on tehdä aamupala tunti sen jälkeen, mitä mun pitää lähtee kouluun. Etten vahingossakaan saa syödä mtn. Ja sit ohjaaja nro2 heittää mun tekemät leivät roskiin ja kaataa viemäriin sen, mitä kerkesin lasiin ottaa. Ja sit tekee mulle vaimeesti kiroillen aamupalan ja melkein heittää sen päin mua. Et hyvää huomenta sullekkin vaan.

Jos on hyvä päivä, niin saan ottaa teetä. Jos on harvinaisen, liian harvinaisen, hyvä päivä, niin ohjaaja nro2 ei ole töissä ja ohjaaja nro1 laittaa aamupalan valmiiks sillai, et kerkeen jopa syödä jotain. En ymmärrä mikä ongelma nro2:sella on just mun aamupalojen suhteen. Ohjaaja nro1 anto mun joskus itse tehdä omat aamupalani, mutta nro2 ei tästä pahemmin tykännyt..

Mun aamupala oli sit jonkinaikaa valmiiksi pakattuna muovirasiassa pöydällä mun nimilapun kera, siinä missä muut nuoret sai ottaa valmiiks katetusta pöydästä ihan mitä tahtoivat. Mun aamupala saatto olla tyyliin joku vetynyt leipä, vanha jugurtti pakattuna rasiaan ja tee. Muilla oli kaikkee croisantteja, täytettyjä sämpylöitä, kaakaota, capuccinoja, leivonnaisia, muroja, jugurtteja, keksejä, rahkaa, kaikkea sellaista. Ja ohjaaja nro2 istu pöydän päässä valvomassa, että kaikki söi, paitsi minä. Ainakaan niiden muiden ruokia, vaikka niitä jäi joka kerta ylitse. Reilua.

Ymmärtäisin ton ruokailukäyttäytymisen, jos mulla ois joku syömishäiriö. Muttakun ei ole. Perhekodilla on aina välillä ollu syömishäiriöisiä, ja nää on saanut syödä paaaljon vapaammin, mitä minä. Ohjaajille on ollu ok, jos nää on jättäny kokonaan syömättä, vaikka oon pariin kertaan saanu yhden kiinni oksentamisesta, ja kaikenlisäks nää oikein kannustaa niitä lenkille ja salille ja kuntoilemaan.

Minä en pääse salille, tai uimaan, vaikka olen kysynyt asiasta. Ei musta kuulemma oo siihen, en kuulemma pärjäis ihmisten keskuudessa. Olen mä sit kotilomilla käynyt uimassa ja salilla, eikä koskaan ole ollut mtn ongelmaa asian suhteen. Ne ei vaan halua käyttää rahaa muhun.

X

Koulussa, kipeänä

Oon viimeset viisi päivää koittanut saada ohjaajia järjestämään mulle ajan terveyskeskukseen. Viis päivää mennyt sillätapaa, et migreeni on pysyny jonkun pari tuntia pois (hyvällä tuurilla), ja sit iskeny extrapahana takaisin, samaan aikaan päällä on silmätulehdus, yks toinen ei_niin_kiva_tulehdus_, kuumetta, flunssaa, ääni pois ja ylipäänsä huono olo, eikä silti voi varata aikaa terveyskeskukseen. Kyllä minä muuten sinne itse vaikka kävelisin, muttakun terveyskeskukseen on +10km matkaa ja labroihin tarvii varata erikseen ajan. Ja ne on heti aamusta tms, en tiedä, enkä kerkeäisi käydä siellä ennen koulua ilman kyytiä.

Yllätysyllätys ohjaaja nro2 pisti hanttiin tämänkin asian suhteen. Vasta tänään aamulla pääsin ohjaaja nro1 juttusille ja sovittiin labrat huomisaamuks. En saa sit syödä mitään tai tehdä oikeastaan paljoa mitään muutakaan.

Ohjaajien ratkasu on tähän asti ollut se, että ne pumppaa mut täyteen särkylääkkeitä ja laittaa kouluun. Ihan sama miten kipeenä oon, jos en oksenna verta ja sisäelimiäni ulos, niin oon koulukuntoinen. Niiden on pakko päästä päivittää facee ja ostoksille (itselleen shoppailemaan, tottakait, ei me nuoret ikinä koskaan mitään tarvita, kirjaimellisesti katto pään päällä riittää), ettei ne voi muuttaa suunnitelmiaan sen vertaa, että saatais levätä se yks päivä perhekodilla. Vointi saattas mennä jopa paremmaks, jos sais edes joskus levätä. Mut ei, pistetään kipeenä kouluun ja rasitetaan voimavarat ihan viimeiseen asti, ennenkuin annetaan lupa levätä. Mut on passitettu kouluun 39'c kuumeessakin, ei kuulemma oo vielä siinä, että oisin tarpeeks kipee jäädäkseni pois koulusta. Jos sit ohjaaja nro2:sella sattuu olemaan lämpöä edes se 37,5'c, nii ei töihin voida osallistua, vaan sängyn pohjalta pitää meille rääkyä. Ja palkka juoksee, vaikka me ne työt tehdään.

Migreeni koittaa iskee taas uusiks. Et mun pitää lähtee koneelta, pää ei oikein tykkää.

X

Jos metsään haluat mennä nyt...

Koulussa. Otsikko inside-läppää, jota en kiusallanikaan kerro.

Tai no, jos ymmärrätte. Kävin tyttöjen vessassa, ja sieltä iski vastaan niin vahva metsän tuoksu, kuin mitä vain pystyy. Ihankuin se tyttöjen wc olisi ollut taikaportti Narniaan. Se ois kyllä siistiä, vois aina välituntisin hypätä tylsästä koulusta vessan taikoportin kautta Narnian lumikinoksille pyörimään kentaurien kanssa. Pientä piristystä kouluarkeen.

Haluisin kertoa koulusta enemmänkin, mut buustaajat buustaa. En tiedä, käytänkö sanaa buustata oikein, mutta mulle se meinaa ilmiantamista. Mulla on tapana keksiä sanoille omia käyttötarkoituksia ja siitä syntyy aina välillä väärinkäsityksiä ja sensellaista.

Oon ihan hyvin sopeutunut kouluarkeen, vaikka viimevuosi meni vähän rennommin, vaikka silti koulua käyden ja poissaoloja nolla. Vielä ei oo tarvinnu ottaa yhtäkään ylimääistä rauhoittava, vaikka koulua on mennyt jo viikko. Ihan hyvin siis. Mulla on aina vähän kaikkee pillereitä mukana laukussa, minne ikinä meninkään.

On unilääkkeet, rauhtoittavat, särkylääkkeitä x:sää, z:taa ja y:tä. Ja muutama pilleri, joista en oikeastaan edes tiedä mitä ne on.

Pillereitä. Paljon, paljon pillereitä. Haluaisin itse lopetella lääkkeet, mutta pitäisi kysyä lääkäriltä. Ja sellaista.

X

Olevinaan aloitusteksti

Tein tämän blogin, koska yhdellä palstalla tuli keskustelua, että ihmisiä voisi jopa kiinnostaa lukea sellasta. Mun elämästä. Wow. Mut tässä tää nyt on.

Perustiedot ja faktoja, se minkä verran itsestäni uskallan kertoa yhä anonyymisti, ovat nämä:

- Ikää alle 18v.
- Sukupuoli mitä todennäköisimmin tyttö.
- Mulla on hyvät välit mun vanhempiin ja sisaruksiin, huostaanotto ei johdu heistä.
- Itseasiassa en edes tiedä, mistä huostaanotto johtuu. Syytä ei yhä vajaan kahden vuoden sijoituksenkaan jälkeen ole kuulunut.
- En polta tupakkaa, käytä alkoholia, tai harrasta aineita. En ole mitään noista kolmesta ikinä edes kokeillut, päihteet eivät kiinnosta mua.
- Musiikki on mun huume. Musiikin kautta ja ansiosta mä jaksan täällä.

Blogissa tulen kertomaan melkeinpä jokapäiväisestä elämästäni, ihan siitä miten mulla menee ja mitä mun päivään kuuluu, kuten myös aina välillä masennuksen iskiessä senhetkisistä ajatuksista. Koitan kerätä myös luettavaan kuntoon meidän riidat ohjaajien kanssa, ja muistaa kirjoitella myös psykologikäynneistäni. Välillä saatan myös rustailla tekstejä vanhoista vihkoistani (joiden piilottamiseen olen kyllä saanut käyttää päätä, ohjaajat osaavat kääntää huoneen kunnolla ylösalaisin...) Mihinkään meikkilaukkupuuropussi-postauksia ette tuu tässä blogissa törmäämään, sen voin melkeinpä vannoa. Toki kerron, jos perhekodin rahoilla minulle ostetaan jtn vaatteita, muttei mitään ''hih hih rakkaat lukijat, kävinpä tässä Pariisissa ja kotiutin muutaman tonnin laukun :)) ''-postauksia ole tulossa, ikinä.

Myöskään pärstäkuvaa en itsestäni tule laittamaan, joitakin kuvia, ehkä, ja jotain tilannekuvia ilman tunnistamisvaaraa kyllä.

Koitan päivitellä blogia kuukausittain, edes yhteenvetoa kerran kuusta, että miten mulla on mennyt ja sensellaista. Jos musta ei kuulu, niin mulla on toi blogin kommenttiboxi näkyvissä ja palstalaiset voitte huhuilla mua myös sieltäpäin.

Huostaanotettu X