Tuli suunnitelmia mun perjantaille tälleen ykskaks, sisko vaan laitto, että dindin tahtois minut seurakseen shoppailemaan koulun jälkeen. Itse pääsen jo yhdeltä, harvinaista, ja venaan siskoa sit kolmeen ja lähdetään sit kaupoille. Jotain hiustuotteilla tämä olisi vailla ja tarvitsee apua myös muutamassa jouluhankinnassa :3
Mutta joo, avasin tämän blogin tänään julkiseksi, jännittää :D Toivon, ettei ole ihan kauhea ''paska bloggaaja, paska blogi''-spämmiä, kun illemmalla uudelleen tarkistan blogin.
Olisi kiva saada jotain palautetta blogistani, vaikka siitä mättääkö joku mun kirjotuksissa/kirjoitustavassa, jne, mutta pidetään keskustelu asiallisena, eiks je? :)
(Ton kommenttiboxin teksti on melkein mun postausta pidempi :Dd )
27.11.2014
Mitä kerron blogissani - ja mitä en.
Olen tainnut jotain tästä jo kertoa blogissani, mutta vedän kaiken nyt tähän yhteen postaukseen.
En kerro:
- Ikääni.
- Nimeäni.
- Perhekodin nimeä.
- Ohjaajien nimiä.
- Mun perheenjäsenien nimiä, tai määrää.
- Sitä, missä päin Suomea mun perhe asuu.
- Missä päin Suomea itse asun.
- En tarkkaan sitä, milloin minut huostaanotettiin ja sijoitettiin asumaan tänne, missä nyt asun. Sen vuoksi, ettei kukaan voisi tästäkään päätellä kuka olen, jos vaikka oma lapsi sattuisi asumaan samassa paikassa kanssani (on se tarkkaa :D ).
Enkä:
- Laita tänne omia kuviani, jollen siitä erikseen mainitse. Kuvat ovat pääasiassa palvelusta weheartit.com, jollei toisin mainita. Jos lataan itse ottaman kuvan tänne, niin kyllä kerron siitä :)
- Välttämättä julkaise kaikkia postauksia just sinä päivänä. Esimerkiksi en kerro tarkkaan milloin minulla on syys/joulu/talviloma, vaan saatan päivittää näistä muutaman päivän-pari viikkoa myöhemmin yleisellä tasolla, mitä tein silloin jne.
Näin :)
Kopioin tämän Luukku-postauksesta (jonka julkaisen heti, kun saan tarpeeksi juttuja kasaan), koska olen laiska, en jaksa kirjoittaa uusiks:
'' Päädyin Luukku-nimeen sen perusteella, että sitä kautta ei voi jäljittää mun perhekodin nimeä :) En julkaise kommentteja, joissa kysellään jotain tyyliin ''sijaitseeko Luukku paikassa X, tai onko Luukku perhekoti/lastenkodin/sijaisperheen X omistama?''. En oikeita, enkä vääriä arvauksia sen vuoksi, että joku voisi alkaa heitellä perhekotian ja laitosten nimiä, ja sitten alkaa levittämään tietoa ''Huostaanotettu X asuu perhekodissa/laitoksessa Y, koska ei julkaissut kommenttiani!!1'. En julkaise ainuttakaan kommenttia, jossa udellaan jotain, minkä perusteella voitaisiin jäljittää mun tänhetinen asuinpaikka, tai mun henkilöllisyys. Keep it clean. ''
Kuten palstalla jo kirjoitin, niin mun perheessä saattaa olla äiti ja isä, tai pelkkä äiti ja kolme veljeä. Tai sitten äiti, kaks pikkusiskoa, yksi veli ja isosisko. Eli en kerro millainen mun oikea perhe on, mutta sovitaan nyt vaikka, että mun perheeseen kuuluu äiti, minä, veli, sisko ja koira. Tarkemmin en kerro, koska mun blogi ei pyöri mun perheen ympärillä, vaan mun. Tää blogi on minusta, ei mun perheestä. Haluan pitää mun perheen, kaverit, koulun ja sellaiset asiat ulkopuolella tästä :)
Saatan yhdessä postauksessa puhua miten kävin veljien kanssa kaupassa kotilomalla, ja seuraavassa, että käytiin siskon kanssa Subwayssä, tämä ei silti tarkoita, että minulla olisi kahta (tai useampaa) veljeä, tai siskoa. Saatoin käydä sisko kanssa kaupassa ja veljen kanssa Subwayssa.
En myöskään sano, että asuisin perhekodissa. Sen sanon, että mut on huostaanotettu tällä hetkellä, mutten sitä, että asun perhekodilla. Saattaa olla, että asun perhekodissa, tai saattaa olla, että asun laitoksessa, sijaisperheessä, tai mun nää blogipostaukset saattaa olla jo vuoden pari vanhoja, eli että olisin pari vuotta sitten ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle huostaanotettuna, mutten ole enää. En vain voi kertoa kaikkia asioita niin tarkasti. Jos tämä vituttaa, niin älä lue blogia. Yksinkertaista. Puhun kuitenkin blogissa, että asun perhekodissa. Saattaa olla, että asun perhekodissa, mutta saattaa myös olla, että en asu. En vain pysty kertomaan tarkemmin, koska en halua menettää anonyymiyttäni, ja ilman sitä en voi pitää blogia auki.
Jos ohjaajat löytäisivät tämän blogin ja yhdistäisivät tämän minuun, niin siitä aiheutuisi sellainen paskamyrsky, että huh huh... Te ette tunne niitä ohjaajia...
Joka ikinen kommentti menee tarkistuksen kautta, koska en julkaise ainuttakaan kommenttia, missä udellaan jotain mun sijoituspaikkaan, mun perheeseen, muhun, tms, liittyvää, jota en tahdo julkaista :) Mutta kysyä voi kaikkea, ja julkaisen pääasiassa kaikki hyvän maun mukaiset kommentit. Jos kommenttia ei näy parin päivän kuluessakaan, niin voit laittaa kommentin uudestaan. En aina välttämättä muista kaikkia. En myöskään päivystä blogissani 24/7, vaan pääasiassa kouluaikoina, kun pääsen koulussa käymään koneella.
Hehtaaripostaus :D Sen verran pitkä, etten edes osaa tehdä TL;DR-tiivistelmää. Mut jos minä tähän lopettaisin :D Voit laittaa kommenttiboxiin, jos jäit miettimään jtn, tai on muutenvain jotain kommentoitavaa :)
En kerro:
- Ikääni.
- Nimeäni.
- Perhekodin nimeä.
- Ohjaajien nimiä.
- Mun perheenjäsenien nimiä, tai määrää.
- Sitä, missä päin Suomea mun perhe asuu.
- Missä päin Suomea itse asun.
- En tarkkaan sitä, milloin minut huostaanotettiin ja sijoitettiin asumaan tänne, missä nyt asun. Sen vuoksi, ettei kukaan voisi tästäkään päätellä kuka olen, jos vaikka oma lapsi sattuisi asumaan samassa paikassa kanssani (on se tarkkaa :D ).
Enkä:
- Laita tänne omia kuviani, jollen siitä erikseen mainitse. Kuvat ovat pääasiassa palvelusta weheartit.com, jollei toisin mainita. Jos lataan itse ottaman kuvan tänne, niin kyllä kerron siitä :)
- Välttämättä julkaise kaikkia postauksia just sinä päivänä. Esimerkiksi en kerro tarkkaan milloin minulla on syys/joulu/talviloma, vaan saatan päivittää näistä muutaman päivän-pari viikkoa myöhemmin yleisellä tasolla, mitä tein silloin jne.
Näin :)
Kopioin tämän Luukku-postauksesta (jonka julkaisen heti, kun saan tarpeeksi juttuja kasaan), koska olen laiska, en jaksa kirjoittaa uusiks:
'' Päädyin Luukku-nimeen sen perusteella, että sitä kautta ei voi jäljittää mun perhekodin nimeä :) En julkaise kommentteja, joissa kysellään jotain tyyliin ''sijaitseeko Luukku paikassa X, tai onko Luukku perhekoti/lastenkodin/sijaisperheen X omistama?''. En oikeita, enkä vääriä arvauksia sen vuoksi, että joku voisi alkaa heitellä perhekotian ja laitosten nimiä, ja sitten alkaa levittämään tietoa ''Huostaanotettu X asuu perhekodissa/laitoksessa Y, koska ei julkaissut kommenttiani!!1'. En julkaise ainuttakaan kommenttia, jossa udellaan jotain, minkä perusteella voitaisiin jäljittää mun tänhetinen asuinpaikka, tai mun henkilöllisyys. Keep it clean. ''
Kuten palstalla jo kirjoitin, niin mun perheessä saattaa olla äiti ja isä, tai pelkkä äiti ja kolme veljeä. Tai sitten äiti, kaks pikkusiskoa, yksi veli ja isosisko. Eli en kerro millainen mun oikea perhe on, mutta sovitaan nyt vaikka, että mun perheeseen kuuluu äiti, minä, veli, sisko ja koira. Tarkemmin en kerro, koska mun blogi ei pyöri mun perheen ympärillä, vaan mun. Tää blogi on minusta, ei mun perheestä. Haluan pitää mun perheen, kaverit, koulun ja sellaiset asiat ulkopuolella tästä :)
Saatan yhdessä postauksessa puhua miten kävin veljien kanssa kaupassa kotilomalla, ja seuraavassa, että käytiin siskon kanssa Subwayssä, tämä ei silti tarkoita, että minulla olisi kahta (tai useampaa) veljeä, tai siskoa. Saatoin käydä sisko kanssa kaupassa ja veljen kanssa Subwayssa.
En myöskään sano, että asuisin perhekodissa. Sen sanon, että mut on huostaanotettu tällä hetkellä, mutten sitä, että asun perhekodilla. Saattaa olla, että asun perhekodissa, tai saattaa olla, että asun laitoksessa, sijaisperheessä, tai mun nää blogipostaukset saattaa olla jo vuoden pari vanhoja, eli että olisin pari vuotta sitten ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle huostaanotettuna, mutten ole enää. En vain voi kertoa kaikkia asioita niin tarkasti. Jos tämä vituttaa, niin älä lue blogia. Yksinkertaista. Puhun kuitenkin blogissa, että asun perhekodissa. Saattaa olla, että asun perhekodissa, mutta saattaa myös olla, että en asu. En vain pysty kertomaan tarkemmin, koska en halua menettää anonyymiyttäni, ja ilman sitä en voi pitää blogia auki.
Jos ohjaajat löytäisivät tämän blogin ja yhdistäisivät tämän minuun, niin siitä aiheutuisi sellainen paskamyrsky, että huh huh... Te ette tunne niitä ohjaajia...
Joka ikinen kommentti menee tarkistuksen kautta, koska en julkaise ainuttakaan kommenttia, missä udellaan jotain mun sijoituspaikkaan, mun perheeseen, muhun, tms, liittyvää, jota en tahdo julkaista :) Mutta kysyä voi kaikkea, ja julkaisen pääasiassa kaikki hyvän maun mukaiset kommentit. Jos kommenttia ei näy parin päivän kuluessakaan, niin voit laittaa kommentin uudestaan. En aina välttämättä muista kaikkia. En myöskään päivystä blogissani 24/7, vaan pääasiassa kouluaikoina, kun pääsen koulussa käymään koneella.
Hehtaaripostaus :D Sen verran pitkä, etten edes osaa tehdä TL;DR-tiivistelmää. Mut jos minä tähän lopettaisin :D Voit laittaa kommenttiboxiin, jos jäit miettimään jtn, tai on muutenvain jotain kommentoitavaa :)
X
26.11.2014
'' 120 lasta per työpari ''
''Kuopion lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöistä kullakin on tällä hetkellä 60 lasta hoidettavanaan. Sosiaalialan ammattiliiton suositus on 35 lasta per sosiaalityöntekijä.
Työtä tehdään työpareittain eli työparilla on yhteensä hoidettavanaan noin 120 lasta.
Sosiaali- ja terveysministeriön nykyisten suositusten mukaan jokaista lasta tulisi tavata noin 2 tuntia kuukaudessa.
Heinosen mukaan tämä ei ole mitenkään mahdollista, sillä 60 lapsen kahden tunnin tapaaminen tarkoittaisi jo 120:ta työtuntia kuukaudessa.
- Tämän lisäksi on kaiken maailman neuvottelut, ja kirjaamiset sekä dokumentointi täytyy tehdä hyvin, jotta voidaan tarkentaa, ovatko työntekijät tehneet työnsä niin kuin pitää, Heinonen selittää.
Nyt joulukuun alussa Kuopion lastensuojelun avohuoltoon ollaan palkkaamassa kahta uutta sosiaaliohjaajaa. Ohjaajat työskentelevät sosiaalityöntekijöiden työpareina.
Heinosen mukaan määrä on mitätön.
- Kun ajatellaan, että meillä on yli 100 000 asukkaan kunta, niin kaksi lisäystä tällaiseen on vähän kuin muurahaisen pissi meressä, Heinonen täräyttää.''
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014112518863572_uu.shtmlNyt, kun tämä asia on perhetragedian vuoksi vähän esillä, takerrun tähän. En usko, että sossut kerkee nähdä jokaista nuorta sen 2h/kk, jos yhdellä työparilla on 120 tapausta. Näin olen vähän kuullut.
Minäkin pääsen näkemään omaa sossuani jonkun 2x vuoteen. Jos on kiirrellistä asiaa, niin voin koittaa laittaa spostia. Se on sit eriasia, vastataanko niihin. Sossuapalavereita järjestetään myös ''turhaan''. Mm. toinen minun tän vuoden(? en muista enää, kaikki palaverit menee sekaisin keskenään), palavereista järjestettiin sen vuoksi, että voisimme sossun kanssa sopia aiheesta ''Saako nuori X pitää puhelimen yön yli itsellään, vai pitääkö puhelin pitää jatkossakin puhelinparkissa''...
Sain pitää ja saan pitää puhelimen yön yli itselläni, mutten ymmärrä, oliko tuo oikeasti sellainen asia, jonka vuoksi piti järjestää sossupalaveri. Eikö soitto sossuille olisi riittänyt? Kun mulla ei edes ole mitään syytä, miksen voisi pitää puhelinta yön yli itselläni. En näprää sillä koko yötä, en voisi mun lääkkeiden takia. Ne vie tajun ja tajuttomana on vähän vaikea olla puhelimella.
Jopa mun äidin mielestä oli vähän naurettavaa järjestää sossupalaveri näin pienen asian vuoksi. Minulla ei ollut ikinä kotona asuessakaan ongelmaa puhelimen kanssa, puhelimen jättämisestä rauhaan yön ajaksi.
Olisi paljon järkevämpää perhekodilla päättää tapauskohtaisesti puhelimen käytöstä, riitatilanteissa (esim. ohjaajat haluavat takavarikoida puhelimen, mutta nuori Y ei näe mitään syytä takavarikkoon) voitaisiin soittaa sossuille ja mennä sossujen päätöksen mukaan.
Kuopion tilanne ei edes ole pahin. Näin nopealla googlaamisella Kuopion ohi menevät Espoo ja Vantaa, Espoo 89 asiakkaalla ja Vantaa 93:lla asiakkaalla, ja näihin on laskettu vain avohuollon asiakkaat, ei sijoitettuja lapsia, eikä jälkihuoltoa (!).
'' On ajan kysymys, koska Suomessa kuolee seuraava lapsi turhaan. Lastensuojelu on pahemmassa kriisissä kuin kerrotaan.Meitä puhuu tässä viisi Vantaan lastensuojelun työntekijää. Emme sano nimiämme tai työpaikkaamme tarkemmin, koska tilanne on sama koko Suomessa. On järjetöntä tuijottaa kuntarajoihin perustuvia tilastoja ja uskotella, että tämä riittää, kun toisessa kaupungissa asiat ovat vielä huonommin. Se on vähän kuin sanoisi, että tuo tappoi perheensä, mutta ei se mitään, tuo tappoi koko suvun.Pelkäämme, että kun seuraava vakava, jopa lapsen hengen vaativa tapaus tulee ilmi, se tapahtuu meidän vahtivuorollamme. Ennemmin tai myöhemmin jotakin hirveää sattuu, jossain päin Suomea.
Teemme kaksitoistatuntisia työpäiviä ja tulemme sunnuntainakin töihin, että niin ei kävisi. Pelastamme ihmisiä, mutta meitä ei ole tarpeeksi. ''
http://www.hs.fi/kaupunki/a1414997221316
Ja näin. Liian vähän sossuja, turhia palavereita. Sossut huostaanottaa lapsia, joita pääsee näkemään noin 2x vuoteen, ja silti sossut päättävät näiden tapausten elämästä ehkä jopa vuosia eteenpäin. Tuntematta näitä mitenkään muuten, kuin paperilla.
Lastensuojelu on kaaoksessa, ja tästä mennään vain jyrkkää alamäkeä alas, jos jotain ei kohda tapahdu. Kovaa ja korkealta, ja siitä kärsii eniten huostaanotetut nuoret.
X
21.11.2014
Ei kaikilla huostaanotetuilla ole uusimpia iPhoneja
Siinä, missä muut mun ikäiset on tähän aikaan
perjantai-illasta vetämässä kännejä keskustan puistoissa, tai jonkun kämpillä,
niin minä vedän mun kenkiä jesarilla yhteen. Sillä vahvalla, harmaalla
teipillä. Ilmastointiteippi? Enivei.
Mun kengissä on jotain viis kerrosta jesaria, vaan se pitää
mun kengät enää yhdessä. Toisessa on 15cm repeämä takana ja toisessa vajaa
10cm. Vesi, kivet ja lumet tulee sisään. Nää meni rikki elokuussa, ja yhä menen
näillä.
Edes jesaria en saanut perhekodilta, mun piti hommata se
itse. Takki, laukku ja useampi toppi (hintaa 2,95e uutena) pitäis myös korjata,
muttei ole varaa lankaan ja neulaan. Taisin ensimmäistä kertaa pyytää niitä
perhekodilta jotain 'bout vuosi sitten, vieläkään en ole niitä saanut.
Mun laukku on yhdestä sivusta revennyt ihan kokonaan auki.
Semmonen 'bout 30cm repeämä. Tavarat pysyy välillä sisällä, välillä ei.
Viimeks tällä viikolla avaimet tippu mun laukun aukosta maahan, ja ihan
sattumalta huomasin niiden pudonneen. Farkkujen taskussa en myöskään voi
säilyttää avaimia, koska farkkujen taskut ovat rikki. Laukku
on siskon vanha, olisikohan vuosimallia 2005 tms. Vuosien 2004-2006
välissä
ostettu, siskolla hämärä muisto vuodesta 2005. Ihmeen hyvin kestänyt,
vaikka
onkin mun ensimmäinen H&M:ältä, mut mun H&M kengät ei yleensä oo
kestäny kovin pitkään.
Kuukausittain, välillä viikottain, muistutuan niiden
hankkimisesta, kun kesätakissa, missä on pelkästään toisen ranteen kohdalla
kolme isoa repeämää (noin nyrkin meneviä reikiä, voitte miettiä paljon siinä
kohtaa on kangasta jäljellä), alkaa olla jo hieman kylmä tähän aikaan. Se
villapaita, minkä sain viimetalvena, pitäisi myös korjata. Siitä on yksi sivu
ihan kokonaan auki, yks koira hyppäs minua vasten ja vahingossa raastoi sen
auki.
Myös farkut pitäis korjata. Tai kaventaa ja korjata. 9,95e
maksavat farkut ei kauhean hyvin kestä kahta vuotta entisessä mallissa. Ne
roikkuu päällä, eikä minulla ole tarpeeksi pientä vyötä. Enkä usko saavani
uutta vyötä, edellisetkin sain siskolta.
Näillä mennään.
Voitte arvata, ketä kiusataan koulussa. Ei kaikilla
huostaanotetuilla ole uusimpia iPhoneja (olin mukana ku nää osti yhdelle
nuorelle uuden puhelimen, hintaa tais olla alle 50e. Saatto maksaa jopa jtn 30e. Ei
nettimahdollisuutta, ei kameraa, ei mitään. Wow. Kannattaa kadehtia!), ei
uusimpia merkkivaatteita (allekirjoittanut ei omista ainuttakaan
merkkivaatetta), ei uusimpia mitään. Olen ainoita perhekodilla, kenellä on edes
bussikortti, joten olen sen suhteen onnekas. Bussikorttiakaan ei olisi ilman
mun päälle 100km koulumatkaa.
Muut pääsee käymään jossain, jos ohaajalla on aikaa heittää jonnekkin, tai jos ohjaaja jaksaa heittää jonnekkin. Aina ei jaksa.
Minun pitää lähteä nyt bussiin, joten tää postaus loppuu tähän. Vähän
kesken, mutta enivei. Mulla on puhelimessa netti (porukat makso
puhelimen ja liittymän), mutten edes yritä julkaista näin pitkää
postausta mun netillä. Joten, kivaa perjantai-iltaa stalkkerit, minä
painun bussiin.
X
17.11.2014
''Jutellaan siitä kotona.''
Toi viesti sai inhon väreet pintaan. Laitoin ohjaaja nro1:selle, että haluan selvittää yhden mun oikeuksiin liittyvän asian, ja laittoi tuon vastaukseksi.
Ohjaaja nro1 ei ole tulossa mun kotiin, sinne, missä on mun äiti ja sisarukset. Mun oikeaan kotiin.
Se tarkoitti tuolla pehekotia, mikä EI ole mun koti. Se ei ole mun koti nyt, ei tule olemaan, eikä koskaan ole ollutkaan.
Perhekoti on mulle vain paikka, missä mun pitää olla, koska sossut.
Mulla meni sitäpaitsi perhekodilla muutamaa päivää vajaa vuosi, ennenkuin kukaan ohjaajia lukuunottamatta puhui mulle yhtään mtn, jos ei lasketa sitä, että yksi nuorista laitettiin aluks tutustuttamaan mut paikkoihin. Se pakotettiin siihen.
Ja mitä se yksi nuori sanoi minulle? ''Sori, oon tulossa suihkuun.''. Tämä nuori ei olisi puhunut minulle vieläkään, jollei olisi säikähtänyt minua. Olin hakemassa pyykkejä pesuhuoneesta, enkä jaksanut laittaa valoja päälle, tämä oli tulossa suihkuun ja säikähti minua, kun ykskaks ilmestyin pimeän huoneen nurkan takaa. Eipä ole puhunt tuon tapauksen jälkeen minulle.
Väliäkö sillä. Olen asunut tuolla jo pari vuotta, enkä vieläkään ole tutustunut ensimmäiseenkään ihmiseen.
En edes halua solmia mtn ihmissuhteita, koska lähden helvettiin tuolta, hetikun se vain on mahdollista. Enkä taakseni käänny katsomaan.
Välillä on vain ollut ihan helvetin yksinäistä, kun pari vuotta on jo tullut oltua tuolla, eikä kukaan vieläkään puhu minulle.
Joo, en odota, että kaikki pitäis tuoda mulle pärstän eteen, että jonkun pitäis repiä minut mun huoneesta ja jutella mulle. Vikaa on minussakin.
En ylipäänsä ole sellainen ihminen, kehen kannattaisi tutustua.
Perhekoti on mulle vankila, mun oikea koti on mun koti. En kutsu perhekotia kodiksi, en ikinä. Aina koulussa ja kaikkialla korjaan, jos jotkut puhuvat perhekotia minulle kotina, koska se ei ole mun koti.
Tiedän tän kuulostavan tyhmälle, kunnon teiniangsangst kamaa, mutta perhekoti ei ole mun koti. Se ei ole koskaan tuntunut minulle kodilta, ja jopa laitoksessa oli kodinomaisempi tunnelma. Laitoksessa oikeasti tuntui siltä, että minusta välitettiin. Perhekodilla minut vain pumpataan täyteen lääkkeitä ja käsketään nukkumaan.
Ylös, koulu, takaisin, lääkkeet, nukkuun. Toista. Yritä välttää mahdollisimman hyvin niin minkäänlaista ihmiskontaktia. Toiminnot menee liukuhihnalta, elämä on katkolla.
Haluaisin vain takaisin kotiin, antaisin siitä mitä vain...
Minulla ei ole hyvä olla perhekodilla! :(
Paha olo...
Ohjaaja nro1 ei ole tulossa mun kotiin, sinne, missä on mun äiti ja sisarukset. Mun oikeaan kotiin.
Se tarkoitti tuolla pehekotia, mikä EI ole mun koti. Se ei ole mun koti nyt, ei tule olemaan, eikä koskaan ole ollutkaan.
Perhekoti on mulle vain paikka, missä mun pitää olla, koska sossut.
Mulla meni sitäpaitsi perhekodilla muutamaa päivää vajaa vuosi, ennenkuin kukaan ohjaajia lukuunottamatta puhui mulle yhtään mtn, jos ei lasketa sitä, että yksi nuorista laitettiin aluks tutustuttamaan mut paikkoihin. Se pakotettiin siihen.
Ja mitä se yksi nuori sanoi minulle? ''Sori, oon tulossa suihkuun.''. Tämä nuori ei olisi puhunut minulle vieläkään, jollei olisi säikähtänyt minua. Olin hakemassa pyykkejä pesuhuoneesta, enkä jaksanut laittaa valoja päälle, tämä oli tulossa suihkuun ja säikähti minua, kun ykskaks ilmestyin pimeän huoneen nurkan takaa. Eipä ole puhunt tuon tapauksen jälkeen minulle.
Väliäkö sillä. Olen asunut tuolla jo pari vuotta, enkä vieläkään ole tutustunut ensimmäiseenkään ihmiseen.
En edes halua solmia mtn ihmissuhteita, koska lähden helvettiin tuolta, hetikun se vain on mahdollista. Enkä taakseni käänny katsomaan.
Välillä on vain ollut ihan helvetin yksinäistä, kun pari vuotta on jo tullut oltua tuolla, eikä kukaan vieläkään puhu minulle.
Joo, en odota, että kaikki pitäis tuoda mulle pärstän eteen, että jonkun pitäis repiä minut mun huoneesta ja jutella mulle. Vikaa on minussakin.
En ylipäänsä ole sellainen ihminen, kehen kannattaisi tutustua.
Perhekoti on mulle vankila, mun oikea koti on mun koti. En kutsu perhekotia kodiksi, en ikinä. Aina koulussa ja kaikkialla korjaan, jos jotkut puhuvat perhekotia minulle kotina, koska se ei ole mun koti.
Tiedän tän kuulostavan tyhmälle, kunnon teiniangsangst kamaa, mutta perhekoti ei ole mun koti. Se ei ole koskaan tuntunut minulle kodilta, ja jopa laitoksessa oli kodinomaisempi tunnelma. Laitoksessa oikeasti tuntui siltä, että minusta välitettiin. Perhekodilla minut vain pumpataan täyteen lääkkeitä ja käsketään nukkumaan.
Ylös, koulu, takaisin, lääkkeet, nukkuun. Toista. Yritä välttää mahdollisimman hyvin niin minkäänlaista ihmiskontaktia. Toiminnot menee liukuhihnalta, elämä on katkolla.
Haluaisin vain takaisin kotiin, antaisin siitä mitä vain...
Minulla ei ole hyvä olla perhekodilla! :(
Paha olo...
X
11.11.2014
Paikasta A paikkaan B
Koulussa. Huomenna olisi aika terapeutille. En oikein jaksaisi hyppiä paikasta toiseen terapian takia. Ei meillä oikein ole mitään mistä puhua.
Saatan aamulla mennä bussilla sen pari tuntia kouluun, sitten joudun lähtemään ehkä vajaa puoli tuntia-tunnin etuajassa kävelemään pysäkille, minne menee kävellen noin 30min, ja sit bussilla tunti terapeutin luokse. Siellä 45min, ja terapian jälkeen odotan joinakin päivinä 1,5h bussia, sit bussilla tunti takas kaupunkiin ja sieltä vajaa 30min K:lle. Sit illalla 30min K:lta pysäkille ja taas pari tuntia bussilla perhekodille ja 15-30min matka perhekodille, riippuu vähän kaikesta kauvan menee.
Että ihan kivasti saa päivässä uppoamaan pelkkiin busseihin. On tullut ainakin bussit tutuiksi, jos ei muuta hyvää ole :D
Sit vielä ne päivät, kun koulu loppuu tyyliin neljältä, oon K:lla viiden maissa, ja kahdeksan maissa pitää läksee jo pois. Kyllä siinä hetken kerkeää levähtää, mutta silti ottaa voimille. Sentään näinä neljän päivinä ei ole terapiaa, vaikka kuulemma pitäis ''jossain välissä'' lähteä käymään siellä..
En jaksa nyt tarkemmin laskea, mutta siihen käyntiin ''jossain välissä'' menisi nopeitenkin vajaa 4h. Puoli tuntia pysäkille, tunti terapeutin luokse, 45min siellä, hyvällä tuurilla 10min sisällä bussiin (hyvin harvoin lähtee samaan aikaan bussia takaisin, aika perus odottaa jopa se 1,5h) ja tunti takas, sit vielä toiset 30min takas koululle.
Ja sit ohjaajat vielä yritti ostattaa minulle sen matkojen mukaan menevän bussikortin, koska ''tulisi halvemmaksi''. Joo, ei kyllä tulisi minun kohdalla. Mitä nopeaan lasken, niin saatan mennä päivässä 6-8 bussilla (miinus terapiapäivät). Eli 30 matkaa kestäis jotain viisi päivää, jos sitäkään.
En vain jaksaisi olla räsynykke, joka hyppii paikasta A paikkaan B. Joinain päivinä paikasta A paikkaan B, sieltä paikkaan C ja sit odottaa bussia 1,5h päästäkseen D. Sieltä vielä matka jatkuu paikkaan E, josta paikkaan F ja lopulta G.
Saatan aamulla mennä bussilla sen pari tuntia kouluun, sitten joudun lähtemään ehkä vajaa puoli tuntia-tunnin etuajassa kävelemään pysäkille, minne menee kävellen noin 30min, ja sit bussilla tunti terapeutin luokse. Siellä 45min, ja terapian jälkeen odotan joinakin päivinä 1,5h bussia, sit bussilla tunti takas kaupunkiin ja sieltä vajaa 30min K:lle. Sit illalla 30min K:lta pysäkille ja taas pari tuntia bussilla perhekodille ja 15-30min matka perhekodille, riippuu vähän kaikesta kauvan menee.
Että ihan kivasti saa päivässä uppoamaan pelkkiin busseihin. On tullut ainakin bussit tutuiksi, jos ei muuta hyvää ole :D
Sit vielä ne päivät, kun koulu loppuu tyyliin neljältä, oon K:lla viiden maissa, ja kahdeksan maissa pitää läksee jo pois. Kyllä siinä hetken kerkeää levähtää, mutta silti ottaa voimille. Sentään näinä neljän päivinä ei ole terapiaa, vaikka kuulemma pitäis ''jossain välissä'' lähteä käymään siellä..
En jaksa nyt tarkemmin laskea, mutta siihen käyntiin ''jossain välissä'' menisi nopeitenkin vajaa 4h. Puoli tuntia pysäkille, tunti terapeutin luokse, 45min siellä, hyvällä tuurilla 10min sisällä bussiin (hyvin harvoin lähtee samaan aikaan bussia takaisin, aika perus odottaa jopa se 1,5h) ja tunti takas, sit vielä toiset 30min takas koululle.
Ja sit ohjaajat vielä yritti ostattaa minulle sen matkojen mukaan menevän bussikortin, koska ''tulisi halvemmaksi''. Joo, ei kyllä tulisi minun kohdalla. Mitä nopeaan lasken, niin saatan mennä päivässä 6-8 bussilla (miinus terapiapäivät). Eli 30 matkaa kestäis jotain viisi päivää, jos sitäkään.
En vain jaksaisi olla räsynykke, joka hyppii paikasta A paikkaan B. Joinain päivinä paikasta A paikkaan B, sieltä paikkaan C ja sit odottaa bussia 1,5h päästäkseen D. Sieltä vielä matka jatkuu paikkaan E, josta paikkaan F ja lopulta G.
X
4.11.2014
04.11
Ihan ok fiilis, vaikka palasin kotilomilta eilen takaisin perhekodille.
Kotilomalla tehtiin sämpylöitä, leivottiin. Oltiin, katsottiin elokuvia. Käytiin lenkillä.
Pesin aamulla pyykit, sain viikon lääkkeet. Ne jaettiin taas.
Pyysin vain kaksi ylimääräistä rauhoittavaa. Kahdella koitan pärjätä.
Ehkä,
joskus,
irti,
lääkkeistä.
Ehkäpä?
Miksi ei.
En tarvitse niitä enää.
Oon liian sekaisin siihen,
että ne minua auttaa voisivat.
Jotain pahaa on
jo kerennyt
tapahtua
aikoja, aikoja
sitten.
Myöhäistä nyt.
Tätä,
mun pään menoa,
sitä mitä siellä sisällä tapahtuu,
ei korjata pillerillä. Tai kahdella.
Ei edes kolmella. Ei,
vaikka ne
otettaisiin
kahdesti päivässä.
Istun koulussa ja kuuntelen
kaikkia random
piano melodioita,
jälkimmäinen parempi.
Ehkä tästä päivästä
voisi
tulla
ihan ok.
Fiilis just nyt.
Suht kunnossa,
vaikken tiedä,
miten.
Tykkään tästä.
Ei itketä.
Vaikka illalla
suunta onkin
kohti
perhekotia.
Taas.
Vangiksi jään.
Huomiseen asti.
Sitten.
Saan.
Jälleen.
Hengähtää.
Hetkeksi.
Kynsistä.
Petojen.
Odotan.
X
Tilaa:
Kommentit (Atom)