Bussista A bussiin B, paikkaan C

Laskin, että olen näiden kahden (pe-la) aikana yhteensä viidessätoissa bussissa. Jei.

Tänään aamulla perhekodilta kaupunkiin, kaksi bussia. Kaupungista K:lle yksi bussi, K:lta kaupunkiin toisen bussi. Neljä.

Koulun jälkeen paikkaan X bussilla, toisella takaisin.

Viisi.

Kaupungista uudelleen K:lle ja K:lta illalla pois.

Seitsemän.

Illalla bussilla perhekodille, kaksi bussia.

Yhdeksän.

 

Huomenna aamulla bussilla Luukulle, yksi bussi.

Luukulta kaupunkiin, toinen bussi.

Kaupungista paikkaan X ja sieltä takaisin Kaupunkiin.

Neljä.

Kaupungista Luukulle ja illalla takaisin perhekodille.

Kuusi.

9 + 6 = 15 bussia. Jei.

 

En kyllä joululomalla kovin moneen bussiin nouse... muutenkin joululomilla olen yrittänyt pysyä mahdollisimman kaukana busseista :'D Olen saanut tarpeekseni.

18.12

Kouluaamu alkoi ompelemalla laukkua kiinni. Eikä mun koulu millään tapaa liity sellaiseen, käsitöihin yms, oli vain pakko ommella laukku kiinni, koska tavarat alkoivat taas putoilla ulos.

Tuollainen kiva 30cm repeämä ^. Kuva on vähän huono, mutta repeämä jatkuu allaolevissa kuvissa.

Ompelin kiinni tuon ^ sivun jo aikaisemmin, mutta se on alkanut repeilemään uudestaan. En ommellut sitä alunperin noin huonosti, mutta ompeleet ei vaan kestä :'D Käytin vielä paljon aikaa tuon ompelemiseen siististi, käänsin koko laukun ulkoa sisälle jne, mutta toi laukku on vaan ihan just finaalissaan.

En tiedä miten tää heitti nuo värit tuolleen >,<

Takkia paikkasin eilen 15:sta kohdasta ja farkkuja kahdesta, muutamat sukatkin ompelin kiinni. Tuntuu vähän... köyhältä :D Tässä mun kesätakissa on kohta enemmän lankaa ja paikkoja, kuin itse takkia jäljellä...

Ohjaajien mielestä mun laukussa ja vaatteissa ei ole mitään vikaa! :) Mistä vetoa silti, etteivät he itse suostuisivat käyttämään yhtä rikkinäisiä vaatteita ja laukkua :D Tai kukaan muu nuori perhekodilta... yksi ainakin on sellainen, joka heittää vaatteet veke parin käyttökerran jälkeen, eikä edes itse pese pyykkiään. Voi luoja.

Meinasin nyt joulun jälkeen, ehkä alennusmyyntien aikaan, mennä kaupoille ja ilmoittaa ohjaajille etsiväni nyt uudet farkut ja välikausitakin (jos löytyy tähään aikaan vuodesta, pyysin sitä jo keväällä, mutta sain vasta nyt luvan siihen) ja laukun, koska nämä hajoavat ihan oikeasti ihan just käsiin. Farkuissa minulla on noin 10-15cm repeämä reidestä, eikä se näytä edes hienolta ja sivusta omepeleet ovat ratkeamispisteessä...

Olen saanut tarpeekseni siitä, että olen aina se, jolla on rikkinäiset vaatteet, rikkinäiset kengät, rikkinäinen laukku ja huonosti värjätyt hiukset (pitäisi värjää 3vk välein, minulla on ihan ok, jos värjätään 1-1,5kk välein, mutta välillä en saa hiusväriä +3kk). Olen aina se, jota saa hävetä.

Olen siinä iässä muutenkin, että olen tosi epävarma itsestäni, eikä sitä ainakaan helpota se, että kaikilla muilla on ehjät, sopivan kokoiset vaatteet, meikkejä (ahhah, olen odottanut muutamia meikkejä toista votta jo...), yms, ja minä olen se häpeätahra muiden keskellä.

Sossupalaverissa sossu muutenkin ärähti ohjaajalle, että minulle pitää hankkia ehjät vaatteet, joten ei luulisi olevan valittamista sen suhteen, jos käyn etsimässä ehjät vaatteet itselleni ja vielä alennuksesta :)

Shoppailemassa €€€ :D

Tosiaan, sain luvan käydä katselemassa vaatteita. Kenkiä, laukkua, välikausitakkia (kesätakilla oon mennyt viimeset pari vuotta, viimevuonna sain talvitakin -50% alennuksesta, mutta se oikeasti tulee käyttöön vasta lähempänä -20'c ja siihen asti mennään kesätakilla) ja alusvaatteita. Jotain 4h siinä meni, kerrankin pääsin kiertelemään rauhassa kaupoissa. Jos ohjaaja on mukana, niin tämä tuhisee vieressä, että pitäis jatkaa matka ja kuuma ja kaikki on huonosti.

weheartit.com

Muutenkin on tosi vaikea sovittaa aikatauluja yhteen ohjaajien kanssa, joten mun kohdalla on tämssäkin tehty poikkeus. Otan omia säästämiä rahoja mukaan ja saadan saada jonkun kympin päälle, katson vaatteet, laitan kuvat ja hinnat ohjaajalle ja tämä sit päättää saanko ostaa, vai en. Varsinaista hintarajaa ei ole, mutta mahdollisimman halvalla pitäisi saada.

Tuon kuitit, kaikista ostoksista, ja loppurahat annetaan takaisin. Ohjaaja sitten laittaa rahat tilille, tai antaa käteisenä takisin. Käteisenä annetaan mm. siinä tapauksessa, jos nuorella ei ole omaa tiliä, minne laittaa rahat. Myös hankinnoista pidetään jonkinlaista listaa yllä, tästä en paremmin tiedä.

Laukkua, tai välikausitakkia ei löytynyt vieläkään. Laukkua olen etsinyt jo useamman kuukauden, takkiin sain äskettäin luvan. Kengät -50% alennuksesta löytyi, hintaa jäi sellaiset 20e. Pieni vuori sisällä, mun lämpimimmät kengät vuosiin :3 Tähän asti on menty tennareilla ja sensellaisilla. Alusvaatteet 15e.

En ole nirso sen suhteen, etten haluaisi käyttää ''halppiksia'', vaan mun mielestä se on jsut hienoa, jos löytää jonkun tuotteen, jonka muutenkin ostaisi, halvemmalla, muttei siitä sen enempää. Löytyi vielä lopuksi yksi pitkähihainen 7e. Olen tottunut 2,95e maksaviin toppeihin ja tämä pitkähihainen on tällä hetkellä ainoa pitkähihainen, mikä minulla on. Tuli ihan tarpeeseen ostaa, alkaa olla jo vähän kylmä.

En ostanut Uggeja, mutta söpö kuva :3

Eli kengät, alusvaatteet ja paita tulivat maksamaan 42e :) Kuvat haluaisin laittaa, mutta buustaajat buustaa :D

Myös neula ja lankaa oli ilmestynyt mun huoneen pöydälle perhekodissa. Olen vähän vainoharainen, koska just kun puhuin täällä siitä, etten vuoteen ole saanut neulaa ja lankaa, mutta nyt kun avasin blogin nii olivat hankkineet minulle nuo kaks vaatteiden korjaamiseen ja antoivat vielä luvan käydä katsomassa uusia kenkiä :D Häiritsevää.

X

Mitä se vaatii.

Mitä se vaatii.

Pitää kylmää, rikottua peiliä rannetta vasten.

Mitä se vaatii.

Ottaa kymmenen kertainen annos rauhoittavia.

Mitä se vaatii.

Olla hakematta apua.

Mitä se vaatii.

Vain istua siinä ja laskea hidastuvia sydämen lyöntejä.

Mitä se vaatii.

Piilotaa ylimääräiset unilääkkeet.

Mitä se vaatii.

Vain pyöritellä unilääkkeitä kädessään ja laskea ikuisen unen hintaa.

Mitä se vaatii.

Suunnitella oma itsemurhansa.

Se vaatii huostaanoton.

Sossupalaverin jälkifiilikset

Haluan vain tappaa itseni. En jaksa enempää. Päästäkää minut jo pahasta, ampukaa mun aivot seinälle. Antakaa minulle rauha.

Seinät kaatuu päälle. En pysty. Perhekoti tappaa minut. Tämä paikka tappaa minut...

Minulla ei ole ikinä, tai missään ole ollut niin paha olo, mitä perhekodilla... En vaan pysty olemaan perhekodilla. Se ei ole minun paikka. Ei lähellekkään.

En ikinä ole ollut niin syvällä masennuksessa, mitä perhekodilla.

Perhekoti on tuhonnut mun psyykkeen, mun elämänhalun. Mitään ei ole jäljellä. Ketään ei ole jäljellä. Kuollut.

Haluan vain viilellä ranteeni auki ja päästä täältä pois... Hakekaa, joku kiltti, minut pois täältä...

X

04.12, sossupalaveri

Pääsossu ei jaksanut vaivautua paikalle, mun toinen uusi sossu selitti jotain, että ei vissiin tiennyt/muistanut palaverin olevan tänään. Taisin nähdä "pääsossua" viimeksi vuoden 2013 palaverissa.

Paikalla olivat minä, äiti, terapeutti, ohjaaja nro1 ja sossu.

Sanoin, etten tule samaan huoneeseen, jos nro2 tulee palaveriin.

Ei tullut.

Palaveri kesti 1,5h.

Noin 30min meni taas kaikkeen turhaan.

Otin yhden rauhoittavan just ennen palaveria.

Litkin kitkerää, pahaa teetä.

Otin yhden geisha-karkin, koska mun ruokkis jäi tämän takia välistä, ja aamulla oksentelin.

Sossu sanoi, että perhekodin pitää varata minulle tutkimukset mahan takia.

Ärähti viikkorahasta, joka on alle sen laissa määrätyn osuuden. Vihdoin. Entinen sossu ei nähnyt mtn vikaa viikkorahassa.

Sitten, kun saan opintotukea, niin se ohjataan sossuille. Minun on pakko nostaa opintotuki, jos en nosta, niin sossut nostavat minun puolestani. Opintotuesta, mitä en halua nostaa, menee 40% minun itsenäistymisrahoihin ja loput saa perhekoti. En saa näillä rahoilla maksaa vuokraa, enkä ostaa ruokaa, vaan jos en osta sohvaa/muita huonekaluja, en voi tehdä rahoilla yhtään mitään. Jos joku tietää tästä enemmän, kuuluuko tämän mennä näin, niin olisin kiitollinen, jos joku jaksaisi siitä laittaa viestiä kommenttiboksiin. Kuullostaa minun mielestäni tosi oudolle... en edes tahdo nostaa opintotukea.

Olen jatkossa arkena yhden yön Luukulla, eli esimerkiksi tiistaina menen koulun jälkeen hkämpälle ja olen siellä yön, keskiviikkona aamusta lähden Luukulta kouluun.

Pitää hommata (vihdoin) koulukirjat minulle ja ehjä takki. Sain luvan takkiin.

En kuitenkaan usko saavani koulukirjoja, ikinä.

Pääsen kotilomille 22.12 ja palaan takaisin perhekodille tammikuun puolella. Eivät olleet huolissaan mun uuden vuoden vietosta, koska minulle ei ole tapana ''juoksennella''. Muutama muu taitaa olla tämänkin vuoden kiinnipidossa.

Minulle riittää se, että pääsen jouluksi kotiin. En halua pilata sitä hatkoilla.

Uusi palaveri sovittiin puolen vuoden päähän vuodelle 2015.

X

Luukku; mikä se on, miksi käyn siellä (+ liikkumisjat)

Päädyin Luukku-nimeen sen perusteella, ettei sitä kautta voi jäljittää mun perhekodin nimeä :) En julkaise kommentteja, joissa kysellään jotain tyyliin ''sijaitseeko Luukku paikassa X, tai onko Luukku perhekoti/lastenkodin/sijaisperheen X omistama?''. En oikeita, enkä vääriä arvauksia sen vuoksi, että joku voisi alkaa heitellä perhekotian ja laitosten nimiä, ja sitten alkaa levittämään tietoa ''Huostaanotettu X asuu perhekodissa/laitoksessa Y, koska ei julkaissut kommenttiani!!1''. En julkaise ainuttakaan kommenttia, jossa udellaan jotain, minkä perusteella voitaisiin jäljittää mun tänhetinen asuinpaikka, tai mun henkilöllisyys. Keep it clean.

Luukku ei siis ole yleinen nimitys tälle paikalle, missä nuoret voivat harjoitella yksin asumista jne, vaan mun keksimä nimitys tälle paikalle.

En kerro miten suuri tämä paikka on, tai missä se sijaitsee. Sanotaanko, että neliöitä on 20-40, tarkemmin en sano.

Oma vessa löytyy, ja television sain loppukeväästä 2014. Suihku on, pienipieni keittiö myös. Oma sänky, jonkinlainen ruokapöytä, tuoleja ja vanha sohva. Patterit on, mutta ne on rikki. Luukulla alkaa siis pikkuhiljaa olla jäätävän kylmä tähän aikaan vuodesta. Ne saadaan ehkä korjattua ennen ensi talvea, hetikun joku jaksaa tehdä asialle jotain.

Luukkuun pääsee asumaan ne nuoret, joiden on tarkoitus harjoitella arjen taitoja ja pikkuhiljaa oppia pärjäämään yksin. Jotkut pääsevät Luukkuun kaksi vuotta ennen muuttoa pois perhekodista, ihan oikeasti omaan kämppään, jotkut saattavat käydä jo 3v ennen huostaanoton purkua tutustumassa ensimmäistä kertaa Luukulla.

Minä pääsin ensimmäistä kertaa keväällä 2014 käymään Luukulla. Keväällä 2014 alkoi myös ensimmäiset kerran viikkoon yksi päivä-käymiset Luukulla. Kesän 2014 jälkeen aloin olemaan yhden viikonlopun kuusta Luukulla, la-su yön. Joulukuun palaverissa katsotaan, miten minulla on mennyt, ja voitaisiinko lisätä päiviä vähän silmällä pitäen sitä, että itsenäistyisin aikaisemmin.

En tähän uskalla laittaa mitään toiveita siitä, milloin pääsisin asumaan kokonaisaikaisesti Luukkuun, mutta normaalisti nuoret ovat muuttaneet sinne 1,5v-2v ensimmäisistä päivistä, eli minulla muutto saattaisi olla tiedossa syksyllä 2015 :33 Nyt vielä tuntuu siltä, että syksy 2015 on suoraansanoen ihan helvetin kaukana. Ja se on. Vuosi vielä, vuosi... perhekodilla oon pyörinyt ympäriinsä jo pari vuotta, ja minulle alkaa pikkuhiljaa riittää jo.


Voisin tähän samaan postaukseen kertoa myös mun liikkumisista.

Saan liikku suht vapaasti perhekodilla. Aina näin ei ole ollut ja mun liikkumisien vuoksi on myös järjestetty sossupalaveri. Bussien vuoksi olen kymmenen maissa perhekodilla, matkat vie sen tunnin kaks. Muuten olisin aikaisemmin takaisin, paljon aikaisemmin. Lähden K:lta kahdeksan maissa, jonkin verran ennen tai jälkeen, pysäkille ja bussilla sit lähemmäks perhekotia, mistä sitten tassuttelen perhekotiin ja nukkumaan. Iltalääkkeet otan sen verran aikaisin, että perhekodille päästyäni tyyliin kaadun sänkyyn ja nukahdan saman tien.

Kotilomilla rajoituksia ei ole. Minkäänlaisia. Ei sen takia, että me saataisiin elää kuin siat pellossa (tarkoitan sillä vapautta, mutta yleisesti sillä viitataan huonoon käytökseen), vaan sen takia, ettei minulle koskaan ole tarvinnut laittaa mitään rajoituksia. En koskaan tee mitään :D

Kyllä me ilmoitetaan ädille, jos lähdetään myöhemmin jonnekkin (jos ei ole vielä myöhä ja minä olen kotona, niin sisarukset ilmoittavat minulle, jos äiti on töissä/jossain ja minä kotona) ja äiti kyllä soittelee perään, jos ei ala kuulumaan. Yleensä myös äiti, tai sitten minä, lähtee koiran kanssa vastaan mun sisaruksia. Ei sen takia, että asuttais mitenkään pahalla seudulla, vaan koska siinä samalla voi vetää koiran kanssa iltalenkin.

Muiden nuorien liikkumisista en tiedä, eikä ne minulle edes kuulu. En oikeastaan tiedä näistä nuorista paljoa mitään, en edes kaikkien nimiä. Ei ole koskaan tullut jutuksi. Välillä uusia nuoria vain ilmestyy nurkkiin pyörimään, ja välillä niitä katoaa. Usein huomaan sen, että on tullut joku uusi, siitä, että aamupalalle on laitettu ylimääräinen muki pöydälle.

Mut joo, karkas vähän. Liikkumisista, tai luukusta minulla ei taida olla just nyt mitään enempää.

X

02.12

Puhelin poisti koko vitun muistion sit saatana.

Kaikki mun päälle tuhat juttua.

Kaikki mun ja K:n söpöt jutut.

Kaikki mun tunnukset koulussa, kaikki salasanat.

Kaikki mun sossupalaveriin kirjoittamat listat.

Vittu kaikki...

Miks vitussa aina minun kohdalla menee näin... entä jos en mene koko paska palaveriin saatana? Vittu ei ne ikinä minua muutenkaan siellä ole kuunnelleet. Ihan normi, että sossut ja ohjaajat vaihtavat kuulumisia puolet ajasta, ja sitten, ehkä, joku muistaa minutkin.

Ja miks en sano mitään? Koska ne nauraa minulle. Aina Ja Kaikki Nauravat Minulle. Etenkin sossupalavereissa... Oon yrittänyt olla välittämättä, oon yrittänyt pysyy itkemättä, mutta se vain tuntuu niin helvetin pahalta. Ne nauraa ja vaihtavat tietäväisen katseen toistensa kanssa.

Saatana.

Voi voi kattokaa miten säälittävä pikku paska yrittää vaikuttaa omiin asioihinsa, vaikka se on myyty valtiolle... voi pikkusta vitun idioottia saatana. Luovuttais vaan. Tappais ittesä.

Perheenäiti rajuissa perhekuvissa - sossutädit iskisivät heti Suomessa

'' Suomalaisen lastensuojelun tila on tunnetusti katastrofaalinen, sillä peräti kolmannes alalla toimista on epäpäteviä linkki. Osin juuri siksi Suomessa tehdään runsaasti laittomia huostaanottoja – ja samalla jätetään pelastamatta lapsia todellisista ongelmaperheistä. Nyt verkossa nähdään perheenäidin kuvakooste, joka johtaisi Suomessa ainakin vakaviin ongelmiin.

Susan Copich Photography

Valokuvaaja Susan Copich on nimittäin ryhtynyt ikuistamaan ja julkaisemaan poikkeuksellisen rajuja perhekuvia, joissa jokaisessa on mukana jokin synkkä elementti. Domestic Bliss-nimisessä kuvasarjassa hän esimerkiksi juo punaviiniä yhdessä lastensa kanssa, istuu lasten kanssa kylpyammeessa hiustenkuivaaja kädessään, on tappamassa perheen kissaa ja juo konjakkia tonttulakki päässään.

Amerikkalainen Copich kertoo verkkosivuillaan olevansa todellisuudessa helikopteriäiti, joka huomasi yllättäen keski-ikäistyneensä ja puuttuvansa kaikista perhekuvista. Hän päätti korjata tilanteen hieman eri tavalla kuin monet muut perheenäidit olisivat tehneet. Katso kaikki perhekuvat tästä. ''

Susan Copich Photography

Susan Copich Photography

Linkki Staran juttuun

 Voin uskoa, että Suomen sossujen silmät valuisivat hunajaa, jos näkisivät nämä kuvat jostain suomalaisesta perheestä.

Vielä tuosta iltalehden linkin takaa:

Väärä huostaanotto

Lasten ja nuorten oikeuksia polkeva tilanne voi syntyä myös silloin, kun alaikäinen tarvitsee psykiatrista hoitoa. Vaikka hoitoa tarvitsevan elämäntilanne ei vaatisi lastensuojelun toimenpiteitä, hänet saatetaan sijoittaa sijaishuoltoon. Huostaanottoa on voitu pitää psykiatrisen hoidon ja jopa pelkän hoidon tarpeen arvioinnin edellytyksenä, raportti kertoo.

 Pahimmillaan psykiatrisesti oirehtivat lapsi tai nuori on voitu sijoittaa sellaiseen laitokseen, jossa ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa häntä varten.

 - Kun lapsi sijoitetaan lastensuojeluyksikköön, siihen pitää olla perusteet, Heikkinen painottaa.

 Monessa kunnassa sosiaalityöntekijän asiakasmäärä on noussut huikeaksi.

 - Sosiaalityöntekijöitä on koulutettu suhteessa tarpeeseen liian vähän, Heikkinen sanoo ja huomauttaa, että kunnat palkkaavat entistä useammin ammattikorkeakouluista valmistuneita sosionomeja. Se on halvempaa kuin palkata korkeakoulusta valmistunut sosiaalityöntekijä.

 Valvira ei valvo asiakasmääriä.

 - Aluehallintovirastot valvovat kuntia. Jos on kohtuuton määrä asiakkaita per työntekijä, kunta joutuu antamaan selvityksen, miksi.

 Onko lastensuojelu tänä päivänä siis täysin retuperällä?

 - Ei ihan retuperällä, mutta varmaan on paljon puutteita, Heikkinen sanoo ja toteaa, että avohuoltoa ei ole kehitetty niin kuin olisi pitänyt.

 Linkki iltalehden juttuun

Ei minulla muuta. Olen sen verran masentunut ja ahdistunut torstain sossupalaverista, ettei ajatus oikein kulje. Nämä uutiset eivät ainakaan helpota asiaa.

Pahoinvointivaltio

En normaalisti kuuntele tällästä musaa, mutta menköön. Joskus pelkät lyriikat riittää biisin kuuntelemiseen.

Kopioihin tähän lyriikat, merkkaan taas ne mitä mietin.

Mä mietin välil oonko hereillä mä lainkaan/
Tai heräänkö mä enää jos taas pääni tyynyyn laitan/
Entä jos ennen huomista olen vainaa/
Jos ennen aikojaan täällä loppuukin tää taival/
Mä nään miten ihmishenkii toisiltaan tääl riistetään/
(Riistetään) Ihmisiä jotka elää toisten siivellä/
Ihmisiä jotka tappaa katkeroituneena/
Elämäänsä kyllästyneet täälä kyllästyy tapella/
Helpoin tapa päästä karkuun vaan harmaata massaa/
On ensin vetää elämänsä dokaamalla paskaks/
Sit kerraks kiellon päälle luottotiedot pistää haisemaan/
Unohtaa maineensa ja unohtaa naisensa/

Päiväkirjan sivut täälä täyttyy pikkuhiljaa/
Muste leviää sivuille kyyneleet tippuu kilpaa/
Siinä on piikki, sano ykskin hyvä syy/
Miksei kannattas enää testaa ja antaa sydämen pysähtyy/

Kertosäe:

You look like you're in another world
But I can read your mind

"Pahoinvointivaltio"

How can you be so far away
Lying by my side

"Pahoinvointivaltio"

2x

Kaupungis viikonloppusin hörhöt ja pilleripäät/
Kittaa viinaa, kaljaa, nappeja ja siideriä/
Silmät seisoo päässä mikä maa ja mikä valuutta/
Aivan sama, naamariin vaan lisää tabuja/
Kuhan nuppi sekasin on, ei muusta väliä/
Tarpeeks kertoo nää reijitetyt verisuonet käsissä/
Ei tää oo Bahama, vaan tää on paha maa/
Mut niinku sanottu, niin ei pahalla mut tahallaan/
Ohan se karu totuus et onnee saa rahalla/
Ja raha on se joka meitä ohjaa täällä tavallaan/
Joku oli yöllä asemalle menos naistaan vastaan/
Sai matkalla puukost maistaa lopult kuolee sairaalassa/

Hyvinvointivaltio, salli mun nauraa/

Pahatkin kuolee aikanaan ei venaa tarvinnu kauaa/
Kun puukottaja löytyy porraskäytävästä sinisenä/
Kukaan ei jää kaipaan maassa tyhjä hautakivi lepää/

Kertosäe:

You look like you're in another world
But I can read your mind

"Pahoinvointivaltio"

How can you be so far away
Lying by my side

You look like you're in another world
But I can read your mind

 "Pahoinvointivaltio"

How can you be so far away
Lying by my side

Masennus yleistyy se kansantaudiks luokitellaan/
Kouluissa kiusataan, tönitään ja huoritellaan/
Se pistää kelaan uudestaan elämän arvoa/
Mitä elämä tää oikeestaan ees tarjoaa/
Synkkiä varjoja hämärässä sillan alla/
Ei elämän laatu parane tääl viinaa kittaamalla/
Masennus ja yksinäisyys, paska yhdistelmä/
Ruma peilikuva on vaan taas yks syy miks mennään/
Tekeen niitä peruuttamattomia virheitä/
Ei ystäviä, vanhemmat joutuu kattoon vierestä/
Kun lapsi parka tekee kaikkee mitä kielletään/
Hautakiveen kaiverrus "Rakas lapsi siel lepää"/
Kuka auttaa voisi lasta parkaa viatonta/

Henkensä menettäneit turhaan tääl on liian monta/
Sun pitää tajuta se ajoissa, näätsä/
Kuinka elämä on ranteen ja partaterän päässä/

Kertosäe:

You look like you're in another world
But I can read your mind

"Pahoinvointivaltio"

How can you be so far away
Lying by my side

"Pahoinvointivaltio"

x2

Näin. Ei oikein mitään sanottavaa. Mihinkään.

Päivä päivältä, kait. Jos nyt jaksaisi edes hengittää.

Avaan blogin julkiseksi, mutta häviän itse jonnekkin :D

Tuli suunnitelmia mun perjantaille tälleen ykskaks, sisko vaan laitto, että dindin tahtois minut seurakseen shoppailemaan koulun jälkeen. Itse pääsen jo yhdeltä, harvinaista, ja venaan siskoa sit kolmeen ja lähdetään sit kaupoille. Jotain hiustuotteilla tämä olisi vailla ja tarvitsee apua myös muutamassa jouluhankinnassa :3

Mutta joo, avasin tämän blogin tänään julkiseksi, jännittää :D Toivon, ettei ole ihan kauhea ''paska bloggaaja, paska blogi''-spämmiä, kun illemmalla uudelleen tarkistan blogin.

Olisi kiva saada jotain palautetta blogistani, vaikka siitä mättääkö joku mun kirjotuksissa/kirjoitustavassa, jne, mutta pidetään keskustelu asiallisena, eiks je? :)

(Ton kommenttiboxin teksti on melkein mun postausta pidempi :Dd )

Mitä kerron blogissani - ja mitä en.

Olen tainnut jotain tästä jo kertoa blogissani, mutta vedän kaiken nyt tähän yhteen postaukseen.

En kerro:

- Ikääni.
- Nimeäni.
- Perhekodin nimeä.
- Ohjaajien nimiä.
- Mun perheenjäsenien nimiä, tai määrää.
- Sitä, missä päin Suomea mun perhe asuu.
- Missä päin Suomea itse asun.
- En tarkkaan sitä, milloin minut huostaanotettiin ja sijoitettiin asumaan tänne, missä nyt asun. Sen vuoksi, ettei kukaan voisi tästäkään päätellä kuka olen, jos vaikka oma lapsi sattuisi asumaan samassa paikassa kanssani (on se tarkkaa :D ).

Enkä:

- Laita tänne omia kuviani, jollen siitä erikseen mainitse. Kuvat ovat pääasiassa palvelusta weheartit.com, jollei toisin mainita. Jos lataan itse ottaman kuvan tänne, niin kyllä kerron siitä :)

- Välttämättä julkaise kaikkia postauksia just sinä päivänä. Esimerkiksi en kerro tarkkaan milloin minulla on syys/joulu/talviloma, vaan saatan päivittää näistä muutaman päivän-pari viikkoa myöhemmin yleisellä tasolla, mitä tein silloin jne.

Näin :)

Kopioin tämän Luukku-postauksesta (jonka julkaisen heti, kun saan tarpeeksi juttuja kasaan), koska olen laiska, en jaksa kirjoittaa uusiks:

'' Päädyin Luukku-nimeen sen perusteella, että sitä kautta ei voi jäljittää mun perhekodin nimeä :) En julkaise kommentteja, joissa kysellään jotain tyyliin ''sijaitseeko Luukku paikassa X, tai onko Luukku perhekoti/lastenkodin/sijaisperheen X omistama?''. En oikeita, enkä vääriä arvauksia sen vuoksi, että joku voisi alkaa heitellä perhekotian ja laitosten nimiä, ja sitten alkaa levittämään tietoa ''Huostaanotettu X asuu perhekodissa/laitoksessa Y, koska ei julkaissut kommenttiani!!1'. En julkaise ainuttakaan kommenttia, jossa udellaan jotain, minkä perusteella voitaisiin jäljittää mun tänhetinen asuinpaikka, tai mun henkilöllisyys. Keep it clean. ''

Kuten palstalla jo kirjoitin, niin mun perheessä saattaa olla äiti ja isä, tai pelkkä äiti ja kolme veljeä. Tai sitten äiti, kaks pikkusiskoa, yksi veli ja isosisko. Eli en kerro millainen mun oikea perhe on, mutta sovitaan nyt vaikka, että mun perheeseen kuuluu äiti, minä, veli, sisko ja koira. Tarkemmin en kerro, koska mun blogi ei pyöri mun perheen ympärillä, vaan mun. Tää blogi on minusta, ei mun perheestä. Haluan pitää mun perheen, kaverit, koulun ja sellaiset asiat ulkopuolella tästä :)

Saatan yhdessä postauksessa puhua miten kävin veljien kanssa kaupassa kotilomalla, ja seuraavassa, että käytiin siskon kanssa Subwayssä, tämä ei silti tarkoita, että minulla olisi kahta (tai useampaa) veljeä, tai siskoa. Saatoin käydä sisko kanssa kaupassa ja veljen kanssa Subwayssa.

En myöskään sano, että asuisin perhekodissa. Sen sanon, että mut on huostaanotettu tällä hetkellä, mutten sitä, että asun perhekodilla. Saattaa olla, että asun perhekodissa, tai saattaa olla, että asun laitoksessa, sijaisperheessä, tai mun nää blogipostaukset saattaa olla jo vuoden pari vanhoja, eli että olisin pari vuotta sitten ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle huostaanotettuna, mutten ole enää. En vain voi kertoa kaikkia asioita niin tarkasti. Jos tämä vituttaa, niin älä lue blogia. Yksinkertaista. Puhun kuitenkin blogissa, että asun perhekodissa. Saattaa olla, että asun perhekodissa, mutta saattaa myös olla, että en asu. En vain pysty kertomaan tarkemmin, koska en halua menettää anonyymiyttäni, ja ilman sitä en voi pitää blogia auki.

Jos ohjaajat löytäisivät tämän blogin ja yhdistäisivät tämän minuun, niin siitä aiheutuisi sellainen paskamyrsky, että huh huh... Te ette tunne niitä ohjaajia...

Joka ikinen kommentti menee tarkistuksen kautta, koska en julkaise ainuttakaan kommenttia, missä udellaan jotain mun sijoituspaikkaan, mun perheeseen, muhun, tms, liittyvää, jota en tahdo julkaista :) Mutta kysyä voi kaikkea, ja julkaisen pääasiassa kaikki hyvän maun mukaiset kommentit. Jos kommenttia ei näy parin päivän kuluessakaan, niin voit laittaa kommentin uudestaan. En aina välttämättä muista kaikkia. En myöskään päivystä blogissani 24/7, vaan pääasiassa kouluaikoina, kun pääsen koulussa käymään koneella.

Hehtaaripostaus :D Sen verran pitkä, etten edes osaa tehdä TL;DR-tiivistelmää. Mut jos minä tähän lopettaisin :D Voit laittaa kommenttiboxiin, jos jäit miettimään jtn, tai on muutenvain jotain kommentoitavaa :)

X

'' 120 lasta per työpari ''

''Kuopion lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöistä kullakin on tällä hetkellä 60 lasta hoidettavanaan. Sosiaalialan ammattiliiton suositus on 35 lasta per sosiaalityöntekijä.

Työtä tehdään työpareittain eli työparilla on yhteensä hoidettavanaan noin 120 lasta.

Sosiaali- ja terveysministeriön nykyisten suositusten mukaan jokaista lasta tulisi tavata noin 2 tuntia kuukaudessa.

Heinosen mukaan tämä ei ole mitenkään mahdollista, sillä 60 lapsen kahden tunnin tapaaminen tarkoittaisi jo 120:ta työtuntia kuukaudessa.

- Tämän lisäksi on kaiken maailman neuvottelut, ja kirjaamiset sekä dokumentointi täytyy tehdä hyvin, jotta voidaan tarkentaa, ovatko työntekijät tehneet työnsä niin kuin pitää, Heinonen selittää.

Nyt joulukuun alussa Kuopion lastensuojelun avohuoltoon ollaan palkkaamassa kahta uutta sosiaaliohjaajaa. Ohjaajat työskentelevät sosiaalityöntekijöiden työpareina.

Heinosen mukaan määrä on mitätön.

- Kun ajatellaan, että meillä on yli 100 000 asukkaan kunta, niin kaksi lisäystä tällaiseen on vähän kuin muurahaisen pissi meressä, Heinonen täräyttää.''

 http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014112518863572_uu.shtml

Nyt, kun tämä asia on perhetragedian vuoksi vähän esillä, takerrun tähän. En usko, että sossut kerkee nähdä jokaista nuorta sen 2h/kk, jos yhdellä työparilla on 120 tapausta. Näin olen vähän kuullut.

Minäkin pääsen näkemään omaa sossuani jonkun 2x vuoteen. Jos on kiirrellistä asiaa, niin voin koittaa laittaa spostia. Se on sit eriasia, vastataanko niihin. Sossuapalavereita järjestetään myös ''turhaan''. Mm. toinen minun tän vuoden(? en muista enää, kaikki palaverit menee sekaisin keskenään), palavereista järjestettiin sen vuoksi, että voisimme sossun kanssa sopia aiheesta ''Saako nuori X pitää puhelimen yön yli itsellään, vai pitääkö puhelin pitää jatkossakin puhelinparkissa''...

 Sain pitää ja saan pitää puhelimen yön yli itselläni, mutten ymmärrä, oliko tuo oikeasti sellainen asia, jonka vuoksi piti järjestää sossupalaveri. Eikö soitto sossuille olisi riittänyt? Kun mulla ei edes ole mitään syytä, miksen voisi pitää puhelinta yön yli itselläni. En näprää sillä koko yötä, en voisi mun lääkkeiden takia. Ne vie tajun ja tajuttomana on vähän vaikea olla puhelimella.

Jopa mun äidin mielestä oli vähän naurettavaa järjestää sossupalaveri näin pienen asian vuoksi.  Minulla ei ollut ikinä kotona asuessakaan ongelmaa puhelimen kanssa, puhelimen jättämisestä rauhaan yön ajaksi.

Olisi paljon järkevämpää perhekodilla päättää tapauskohtaisesti puhelimen käytöstä, riitatilanteissa (esim. ohjaajat haluavat takavarikoida puhelimen, mutta nuori Y ei näe mitään syytä takavarikkoon) voitaisiin soittaa sossuille ja mennä sossujen päätöksen mukaan.

Kuopion tilanne ei edes ole pahin. Näin nopealla googlaamisella Kuopion ohi menevät Espoo ja Vantaa, Espoo 89 asiakkaalla ja Vantaa 93:lla asiakkaalla, ja näihin on laskettu vain avohuollon asiakkaat, ei sijoitettuja lapsia, eikä jälkihuoltoa (!).

    '' On ajan kysymys, koska Suomessa kuolee seuraava lapsi turhaan. Lastensuojelu on pahemmassa kriisissä kuin kerrotaan.

 Meitä puhuu tässä viisi Vantaan lastensuojelun työntekijää. Emme sano nimiämme tai työpaikkaamme tarkemmin, koska tilanne on sama koko Suomessa. On järjetöntä tuijottaa kuntarajoihin perustuvia tilastoja ja uskotella, että tämä riittää, kun toisessa kaupungissa asiat ovat vielä huonommin. Se on vähän kuin sanoisi, että tuo tappoi perheensä, mutta ei se mitään, tuo tappoi koko suvun.

 Pelkäämme, että kun seuraava vakava, jopa lapsen hengen vaativa tapaus tulee ilmi, se tapahtuu meidän vahtivuorollamme. Ennemmin tai myöhemmin jotakin hirveää sattuu, jossain päin Suomea.

 Teemme kaksitoistatuntisia työpäiviä ja tulemme sunnuntainakin töihin, että niin ei kävisi. Pelastamme ihmisiä, mutta meitä ei ole tarpeeksi. ''

 http://www.hs.fi/kaupunki/a1414997221316

Ja näin. Liian vähän sossuja, turhia palavereita. Sossut huostaanottaa lapsia, joita pääsee näkemään noin 2x vuoteen, ja silti sossut päättävät näiden tapausten elämästä ehkä jopa vuosia eteenpäin. Tuntematta näitä mitenkään muuten, kuin paperilla.

Lastensuojelu on kaaoksessa, ja tästä mennään vain jyrkkää alamäkeä alas, jos jotain ei kohda tapahdu. Kovaa ja korkealta, ja siitä kärsii eniten huostaanotetut nuoret.

X

Ei kaikilla huostaanotetuilla ole uusimpia iPhoneja

Siinä, missä muut mun ikäiset on tähän aikaan perjantai-illasta vetämässä kännejä keskustan puistoissa, tai jonkun kämpillä, niin minä vedän mun kenkiä jesarilla yhteen. Sillä vahvalla, harmaalla teipillä. Ilmastointiteippi? Enivei.

Mun kengissä on jotain viis kerrosta jesaria, vaan se pitää mun kengät enää yhdessä. Toisessa on 15cm repeämä takana ja toisessa vajaa 10cm. Vesi, kivet ja lumet tulee sisään. Nää meni rikki elokuussa, ja yhä menen näillä.

Edes jesaria en saanut perhekodilta, mun piti hommata se itse. Takki, laukku ja useampi toppi (hintaa 2,95e uutena) pitäis myös korjata, muttei ole varaa lankaan ja neulaan. Taisin ensimmäistä kertaa pyytää niitä perhekodilta jotain 'bout vuosi sitten, vieläkään en ole niitä saanut.

Mun laukku on yhdestä sivusta revennyt ihan kokonaan auki. Semmonen 'bout 30cm repeämä. Tavarat pysyy välillä sisällä, välillä ei. Viimeks tällä viikolla avaimet tippu mun laukun aukosta maahan, ja ihan sattumalta huomasin niiden pudonneen. Farkkujen taskussa en myöskään voi säilyttää avaimia, koska farkkujen taskut ovat rikki. Laukku on siskon vanha, olisikohan vuosimallia 2005 tms. Vuosien 2004-2006 välissä ostettu, siskolla hämärä muisto vuodesta 2005. Ihmeen hyvin kestänyt, vaikka onkin mun ensimmäinen H&M:ältä, mut mun H&M kengät ei yleensä oo kestäny kovin pitkään.

Kuukausittain, välillä viikottain, muistutuan niiden hankkimisesta, kun kesätakissa, missä on pelkästään toisen ranteen kohdalla kolme isoa repeämää (noin nyrkin meneviä reikiä, voitte miettiä paljon siinä kohtaa on kangasta jäljellä), alkaa olla jo hieman kylmä tähän aikaan. Se villapaita, minkä sain viimetalvena, pitäisi myös korjata. Siitä on yksi sivu ihan kokonaan auki, yks koira hyppäs minua vasten ja vahingossa raastoi sen auki.

Myös farkut pitäis korjata. Tai kaventaa ja korjata. 9,95e maksavat farkut ei kauhean hyvin kestä kahta vuotta entisessä mallissa. Ne roikkuu päällä, eikä minulla ole tarpeeksi pientä vyötä. Enkä usko saavani uutta vyötä, edellisetkin sain siskolta.

Näillä mennään.

Voitte arvata, ketä kiusataan koulussa. Ei kaikilla huostaanotetuilla ole uusimpia iPhoneja (olin mukana ku nää osti yhdelle nuorelle uuden puhelimen, hintaa tais olla alle 50e. Saatto maksaa jopa jtn 30e. Ei nettimahdollisuutta, ei kameraa, ei mitään. Wow. Kannattaa kadehtia!), ei uusimpia merkkivaatteita (allekirjoittanut ei omista ainuttakaan merkkivaatetta), ei uusimpia mitään. Olen ainoita perhekodilla, kenellä on edes bussikortti, joten olen sen suhteen onnekas. Bussikorttiakaan ei olisi ilman mun päälle 100km koulumatkaa.

Muut pääsee käymään jossain, jos ohaajalla on aikaa heittää jonnekkin, tai jos ohjaaja jaksaa heittää jonnekkin. Aina ei jaksa.

Minun pitää lähteä nyt bussiin, joten tää postaus loppuu tähän. Vähän kesken, mutta enivei. Mulla on puhelimessa netti (porukat makso puhelimen ja liittymän), mutten edes yritä julkaista näin pitkää postausta mun netillä. Joten, kivaa perjantai-iltaa stalkkerit, minä painun bussiin.

X

''Jutellaan siitä kotona.''

Toi viesti sai inhon väreet pintaan. Laitoin ohjaaja nro1:selle, että haluan selvittää yhden mun oikeuksiin liittyvän asian, ja laittoi tuon vastaukseksi.

Ohjaaja nro1 ei ole tulossa mun kotiin, sinne, missä on mun äiti ja sisarukset. Mun oikeaan kotiin.

Se tarkoitti tuolla pehekotia, mikä EI ole mun koti. Se ei ole mun koti nyt, ei tule olemaan, eikä koskaan ole ollutkaan.

Perhekoti on mulle vain paikka, missä mun pitää olla, koska sossut.

Mulla meni sitäpaitsi perhekodilla muutamaa päivää vajaa vuosi, ennenkuin kukaan ohjaajia lukuunottamatta puhui mulle yhtään mtn, jos ei lasketa sitä, että yksi nuorista laitettiin aluks tutustuttamaan mut paikkoihin. Se pakotettiin siihen.

Ja mitä se yksi nuori sanoi minulle? ''Sori, oon tulossa suihkuun.''. Tämä nuori ei olisi puhunut minulle vieläkään, jollei olisi säikähtänyt minua. Olin hakemassa pyykkejä pesuhuoneesta, enkä jaksanut laittaa valoja päälle, tämä oli tulossa suihkuun ja säikähti minua, kun ykskaks ilmestyin pimeän huoneen nurkan takaa. Eipä ole puhunt tuon tapauksen jälkeen minulle.

Väliäkö sillä. Olen asunut tuolla jo pari vuotta, enkä vieläkään ole tutustunut ensimmäiseenkään ihmiseen.

En edes halua solmia mtn ihmissuhteita, koska lähden helvettiin tuolta, hetikun se vain on mahdollista. Enkä taakseni käänny katsomaan.

Välillä on vain ollut ihan helvetin yksinäistä, kun pari vuotta on jo tullut oltua tuolla, eikä kukaan vieläkään puhu minulle.

Joo, en odota, että kaikki pitäis tuoda mulle pärstän eteen, että jonkun pitäis repiä minut mun huoneesta ja jutella mulle. Vikaa on minussakin.

En ylipäänsä ole sellainen ihminen, kehen kannattaisi tutustua.

Perhekoti on mulle vankila, mun oikea koti on mun koti. En kutsu perhekotia kodiksi, en ikinä. Aina koulussa ja kaikkialla korjaan, jos jotkut puhuvat perhekotia minulle kotina, koska se ei ole mun koti.

Tiedän tän kuulostavan tyhmälle, kunnon teiniangsangst kamaa, mutta perhekoti ei ole mun koti. Se ei ole koskaan tuntunut minulle kodilta, ja jopa laitoksessa oli kodinomaisempi tunnelma. Laitoksessa oikeasti tuntui siltä, että minusta välitettiin. Perhekodilla minut vain pumpataan täyteen lääkkeitä ja käsketään nukkumaan.

Ylös, koulu, takaisin, lääkkeet, nukkuun. Toista. Yritä välttää mahdollisimman hyvin niin minkäänlaista ihmiskontaktia. Toiminnot menee liukuhihnalta, elämä on katkolla.

Haluaisin vain takaisin kotiin, antaisin siitä mitä vain...

Minulla ei ole hyvä olla perhekodilla! :(

Paha olo...

X

Paikasta A paikkaan B

Koulussa. Huomenna olisi aika terapeutille. En oikein jaksaisi hyppiä paikasta toiseen terapian takia. Ei meillä oikein ole mitään mistä puhua.

Saatan aamulla mennä bussilla sen pari tuntia kouluun, sitten joudun lähtemään ehkä vajaa puoli tuntia-tunnin etuajassa kävelemään pysäkille, minne menee kävellen noin 30min, ja sit bussilla tunti terapeutin luokse. Siellä 45min, ja terapian jälkeen odotan joinakin päivinä 1,5h bussia, sit bussilla tunti takas kaupunkiin ja sieltä vajaa 30min K:lle. Sit illalla 30min K:lta pysäkille ja taas pari tuntia bussilla perhekodille ja 15-30min matka perhekodille, riippuu vähän kaikesta kauvan menee.

 

Että ihan kivasti saa päivässä uppoamaan pelkkiin busseihin. On tullut ainakin bussit tutuiksi, jos ei muuta hyvää ole :D

Sit vielä ne päivät, kun koulu loppuu tyyliin neljältä, oon K:lla viiden maissa, ja kahdeksan maissa pitää läksee jo pois. Kyllä siinä hetken kerkeää levähtää, mutta silti ottaa voimille.  Sentään näinä neljän päivinä ei ole terapiaa, vaikka kuulemma pitäis ''jossain välissä'' lähteä käymään siellä..

En jaksa nyt tarkemmin laskea, mutta siihen käyntiin ''jossain välissä'' menisi nopeitenkin vajaa 4h. Puoli tuntia pysäkille, tunti terapeutin luokse, 45min siellä, hyvällä tuurilla 10min sisällä bussiin (hyvin harvoin lähtee samaan aikaan bussia takaisin, aika perus odottaa jopa se 1,5h) ja tunti takas, sit vielä toiset 30min takas koululle.

 

Ja sit ohjaajat vielä yritti ostattaa minulle sen matkojen mukaan menevän bussikortin, koska ''tulisi halvemmaksi''. Joo, ei kyllä tulisi minun kohdalla. Mitä nopeaan lasken, niin saatan mennä päivässä 6-8 bussilla (miinus terapiapäivät). Eli 30 matkaa kestäis jotain viisi päivää, jos sitäkään.

En vain jaksaisi olla räsynykke, joka hyppii paikasta A paikkaan B. Joinain päivinä paikasta A paikkaan B, sieltä paikkaan C ja sit odottaa bussia 1,5h päästäkseen D. Sieltä vielä matka jatkuu paikkaan E, josta paikkaan F ja lopulta G.

X

04.11

Ihan ok fiilis, vaikka palasin kotilomilta eilen takaisin perhekodille.

Kotilomalla tehtiin sämpylöitä, leivottiin. Oltiin, katsottiin elokuvia. Käytiin lenkillä.

Pesin aamulla pyykit, sain viikon lääkkeet. Ne jaettiin taas.

Pyysin vain kaksi ylimääräistä rauhoittavaa. Kahdella koitan pärjätä.

Ehkä,

joskus,

irti,

lääkkeistä.

Ehkäpä?

Miksi ei.

En tarvitse niitä enää.

Oon liian sekaisin siihen,

että ne minua auttaa voisivat.

Jotain pahaa on

jo kerennyt

tapahtua

aikoja, aikoja

sitten.

Myöhäistä nyt.

Tätä,

mun pään menoa,

sitä mitä siellä sisällä tapahtuu,

ei korjata pillerillä. Tai kahdella.

Ei edes kolmella. Ei,

vaikka ne

otettaisiin

kahdesti päivässä.

Istun koulussa ja kuuntelen

kaikkia random

piano melodioita,

niinkuin tätä linkki ja tätä linkki ,

jälkimmäinen parempi.

Ehkä tästä päivästä

voisi

tulla

ihan ok.

Fiilis just nyt.

Suht kunnossa,

vaikken tiedä,

miten.

Tykkään tästä.

Ei itketä.

Vaikka illalla

suunta onkin

kohti

perhekotia.

Taas.

Vangiksi jään.

Huomiseen asti.

Sitten.

Saan.

Jälleen.

Hengähtää.

Hetkeksi.

Kynsistä.

Petojen.

Odotan.

X

31.10

Ihan random, mutta ohjaaja nro1 tuli kysymään milloin, sanotaanko vaikka et mun syntymämerkki, on ilmestynyt mun naamaan, eikä suostunut uskomaan, että se on ollut koko sen ajan, mitä oon asunut täällä (no shit, paljon kauemminkin...). Oon kuulemma käynyt vasta ottaa/tekemässä sen ja niin. Wat. Eikä nro1 todellakaan vaikuttanut siltä, että heittää läpällä koko asiaa, tai edes osaa siitä.

Tää juttu mun naamassa on sellainen, ettei sitä voi olla huomaamatta. Yksinkertaisesti ei. Viimeksi tänään yks pikkulapsi jäi tuijottaa sitä niin pitkäks aikaa, että sen vanhemman piti käydä ottaa se lapsi mun luolta mukaansa, kun se matka tyssäs siihen. Mun eteen.

Vanhemmatkin ihmiset tuijottaa sitä, mutta etenkin pikkulapset. Ne ei vielä ymmärrä, ettei niin "saisi" tehdä, vaikkei ne tuijotukset mua häiritse, ei ollenkaan. Mutta niin, wat. Ihanku ohjaaja ois ottanut jtn, ei käytöksen perusteella, vaan tän jutun...

Tuli fiilis, että kiinnittääpä ohjaajat todella paljon huomiota minuun. Pitäisköhän niiden vähän rajoittaakkin jo, kun eivät kerta edes tiedä, miltä näytän...

X

Perhekotinsa vanki

Jotenkin tulee mieleen perhekoti tästä, vaikkei näitä lyriikoita ole tehty perhekotia/huostaanottoa ajatellen, mutta kuunnelkaa itse ja miettikää, pyöritelkää, näitä sanoja päässänne.

'' Tämä suo on sanoista tehty
vuodet voidelleet
Jos ei osaa anteeksi antaa
kuolee paikoilleen
Olen koittanut räpiköidä
olla kuin ennen
Mutta jatkuu sateinen päivä
hukun kuitenkin

Joku kuiskasi mulle lähde
Äänet päässä huutavat mene jo
ennen kuin näät jokaisen uponneen

Miksi mieli on ikuinen linnansa vanki
kääntelee kuvia kuin huvittaa
Ja pahuutta nähdä voi missä vain tahtoo
Rumuus ei rumalta tuu loppumaan
Jokaisen varjeltava on omaansa
käännyn kun vielä en katkera oo
Kun vihassa vaanii se pohjaton ansa
juoksen kun vielä en vajonnut oo

Tämä suo on hämärän koti
henget tuijottaa
Jos en tahdo jalkaani kastaa
kuka pakottaa?
Olen nähnyt peilini muuttuu
kuva vääristyy
Enkä ymmärrä tarkoitusta
Mikä on kaiken syy?

Joku kuiskasi mulle lähde
Äänet päässä huutavat mene jo
ennen kuin näät jokaisen uponneen

Miksi mieli on ikuinen linnansa vanki
kääntelee kuvia kuin huvittaa
Ja pahuutta nähdä voi missä vain tahtoo
Rumuus ei rumalta tuu loppumaan
Jokaisen varjeltava on omaansa
käännyn kun vielä en katkera oo
Kun vihassa vaanii se pohjaton ansa
juoksen kun vielä en vajonnut oo ''

X

27.10

Kävin terapeutilla aamusta, puhuttiin siitä, mitenkä puhuttiin ohjaajan kanssa perhekodilla, että voi sitten jossain vaiheessa alkaa käymään kaksin mun kanssa kaupassa ja kirjastossa, että ''tottuisin''... :D Että voitaisiin vaikka ensin mennä kirjaston aulaan ja tunnustella onko siinä hyvä olla, ja sitten seuraavalla kerralla ehkä jopa johonkin kirjaosastolle. Kolmannella voitaisiin ehkä jopa lainata joku kirja minulle.

Siis minun kanssa tuolla tapaa, minun, joka tyyliin asun kirjastossa :'D Olen lukenut tyhjäksi kolme kirjastoa tässä sadan kilometrin sisään kaikesta kiinnostavasta, ja nyt vain odottelen uusia julkaisuja ja yritän etsiä uutta lukemista jostain, mistä en aiemmin ole pahemmin kiinnostunut, koska yksinkertaisesti olen lukenut jo kaiken kiinnostavan. Minulla menee tyyliin kirja päivässä, luen todella paljon. Käyn viikottain kirjastossa.

Ja toi kauppa-asia myös. Olin tässä joskus harjoittelussa kaupassa, ja sain parhaat arvostelut todistukseen. Eikä muuten ollut mikään pieni kauppa, vaan sellainen, minne tuli muistakin kaupungeista ihmisiä. Koitan myös hoitaa kauppa-asiat K:n kanssa puokkiin (yhyh mun rahatilanteella tuntuu, et loisin) ja kotilomilla käyn kaupassa muiden puolesta, että ehkä sekin on kerennyt tulla jo tutuksi :'D

 

Tykkään käydä Prismassa ja muissa isoissa kaupoissa. Tykkään olla siellä väenpaljouksessa, kun ympärillä on niin paljon kaikkea. Aina jos tarvitsee jotain, edes jtn pientä tyyliin maitoa, niin minä olen jo menossa kauppaan. Sisaruksille on ok, kun ne jää mielummin istuu koneelle tms :D Oli vaikee pidellä pokkaa siinä, kun ohjaaja tuli puhumaan, että voitais tälleen ''ihan pikkuhiljaa alkaa käymään kirjastossa ja kaupassa, jos menee hyvin, niin sitten vähän enemmän ja lopulta pystyt ehkä yksinkin käymään''... :D Bitch please, minä oon osannut ja uskaltanut käydä kaupassa ja kirjastossa ihan pikku pennusta lähtien. Kirjat ovat kiinnostaneet siitä lähtien, mitä opin lukemaan, ja jos kotoa puuttui jotain ja äiti oli töissä, niin minä kävin kaupassa, ettei tarvinnut odottaa seuraavaan päivään.

Ymmärrän kyllä, että kaikille jokin kirjastoreissu, tai kaupassa käynti, ei ole näin helppoa, mutta luulisi perhekodin ohjaajien tuntevan minut jo. Edes jollain tapaa, vähäsen. Kummiskin pari vuotta on tullut loisittua siellä, mutta ehkä ohjaajilla on liian kiire tuhlata niitä rahoja, mitä ne saa meistä, ettei ne kerkee tai välitä tutustua meihin.

X

Perhekoti on kirottu(ko)

Tulin maanantaina kotilomilta takaisin, ja alkaa pikkuhiljaa tuntua, että perhekodilla on jotain pielessä :D

Tulin siis maanantaina kotilomilta, ja nämä viimeiset kolme päivää on mennyt niin, että joka ikinen ilta ja aamu perhekodilla olen joko nukkumaan mennessä havahtunut siihen, että nenästä tulee ihan kunnolla verta, tai sitten aamulla herännyt siihen, että tyyny on märkänä verestä ja huippaa. Eikä minulla ikinä, vuosiin enää, ole vuotanut verta nenästä, eikä ikinä näin runsaasti.

Tiedän, että kylmä säätila yms voivat aiheuttaa tätä, enkä usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta on se ''kiva'' ajatella, että perhekoti on kirottu kaiken muun lisäksi, että ohjaajat tahalleen aiheuttaisivat tämän, että me nuoret muututtais yö yöltä heikoimmiksi ja kuoltais pikkuhiljaa verenhukkaan, sit voisikin jo hankkia uusia nuoria ja jatkaa rahabisnestä. (En siis oikeasti usko näin, pelkkä ajatusleikki >.< )

Että ohjaajat päivän jälkeen sulkeutuisivat yhteen huoneeseen suunnittelemaan miten kaikin tavoin kiusaisivat meitä taas seuraavana päivänä, ja puhumaan paskaa meistä keskenään. Että miten ohjaaja X syötti nuorta Y siihen asti, että tämä oli oksentaa (osaksi ruuan paljouden vuoksi, osaksi ruuan laadun vuoksi, onneks en enää käy yhteisissä ruokailuissa...), Ohjaaja Z sai nuoren Ö taas kiinni oksentamisesta, kuinka helvetin säälittävä läskipalleroinen se onkaan, jne. (Nämäkin oli kuviteltua tilanteita, läppää, jne, jos joku ei ymmärtänyt, mutta minä oikeasti olen törmännyt tämmöiseen toimintaan).

Mutta niin, viimeksi tänään yöllä, joskus kolmen aikaan, heräsin taas pahaan oloon ja huimaukseen. En ole edes vaivautunut pesemään tyynyä enää, hygieenistä, vaan nukun pyyhe tyynyn ympärille käärittynä. Sama toistui sitten viideltä, mut silloin heräsin ihan herätyskelloon. Kivaa räkiä veriä pois kurkusta heti aamusta >.<

Oon koittanut puhua ohjaajille, että hankkisivat minulle jtn nenäsuihketta, joka auttais tähän, mutta niiden mielestä semmoiset on turhia, ja tää johtuu vaan säästä... vaikka johtuisikin, niin ei olisi kivaa enää herätä yskimään verta pois kurkusta >.<

Mm... ensviikon perjantaina taas kotilomille, äite laitto viestiä, että kävi ostaa sitä nenäsuihketta minulle ja voin käydä hakee sen, jos tää ei kohta mene ohi. Katon nyt ainakin päivän, kaks tätä vielä ja sit haen sen. Netissä luki, että pitäis mennä lääkäriin tutkimaan, jos verenvuoto on pitkäaikaista, mutta ei tuu tapahtuu, jos perhekodin pitää varata lääkäriaika minulle... koska sitä ne ei tee. Nimim. odotan yhä niitä lääkäriaikoja, jotka piti varata kohta 2v sitten (teen tästä joskus erikseen postauksen).

Unohdin jo! :3 Sain ohjaaja nro1:seltä luvan käydä ostamassa hupparin itselleni, koska törmäsin huppariin, joka maksoi alennuksessa 7e. Vihdoin, ei tarvitse enää kulkea tuolla miinusasteilla pelkässä kesätakissa :3 Kaikki hupparit on vaan minua sellaisen kaks-kolme kokoa liian isoja, mutta en valita, koska mulla on oikeasti kylmä tässä kesätakissa, tällä pärjää +15'c säässä, muttei enää tässä. En oikeasti uskonut saavani lupaa ostaa sen, mutta ehkä ohjaajalla oli harvinaisen hyvä päivä tms, tai ei kysynyt ohjaaja nro2:selta mielipidetä (''ei, ei, ei, nuoret eivät tarvitse mtn''). Mut huppari :3 Käyn ostamassa sen koulun jälkeen.

Edit // Huppareita oli jäljellä enää koossa xl :( En sitten ostanut hupparia, vaan jatkan tällä nykyisellä linjalla. Jotenkin aavistin, etten minä nyt mun tuurilla mtn saa.

Edit vol.2 // Verenvuoto loppui kuudennen päivän jälkeen, eikä alkanut myöhemmin uudelleen. Nenä on kyllä tosi arka >.<

X