27.10

Kävin terapeutilla aamusta, puhuttiin siitä, mitenkä puhuttiin ohjaajan kanssa perhekodilla, että voi sitten jossain vaiheessa alkaa käymään kaksin mun kanssa kaupassa ja kirjastossa, että ''tottuisin''... :D Että voitaisiin vaikka ensin mennä kirjaston aulaan ja tunnustella onko siinä hyvä olla, ja sitten seuraavalla kerralla ehkä jopa johonkin kirjaosastolle. Kolmannella voitaisiin ehkä jopa lainata joku kirja minulle.

Siis minun kanssa tuolla tapaa, minun, joka tyyliin asun kirjastossa :'D Olen lukenut tyhjäksi kolme kirjastoa tässä sadan kilometrin sisään kaikesta kiinnostavasta, ja nyt vain odottelen uusia julkaisuja ja yritän etsiä uutta lukemista jostain, mistä en aiemmin ole pahemmin kiinnostunut, koska yksinkertaisesti olen lukenut jo kaiken kiinnostavan. Minulla menee tyyliin kirja päivässä, luen todella paljon. Käyn viikottain kirjastossa.

Ja toi kauppa-asia myös. Olin tässä joskus harjoittelussa kaupassa, ja sain parhaat arvostelut todistukseen. Eikä muuten ollut mikään pieni kauppa, vaan sellainen, minne tuli muistakin kaupungeista ihmisiä. Koitan myös hoitaa kauppa-asiat K:n kanssa puokkiin (yhyh mun rahatilanteella tuntuu, et loisin) ja kotilomilla käyn kaupassa muiden puolesta, että ehkä sekin on kerennyt tulla jo tutuksi :'D

 

Tykkään käydä Prismassa ja muissa isoissa kaupoissa. Tykkään olla siellä väenpaljouksessa, kun ympärillä on niin paljon kaikkea. Aina jos tarvitsee jotain, edes jtn pientä tyyliin maitoa, niin minä olen jo menossa kauppaan. Sisaruksille on ok, kun ne jää mielummin istuu koneelle tms :D Oli vaikee pidellä pokkaa siinä, kun ohjaaja tuli puhumaan, että voitais tälleen ''ihan pikkuhiljaa alkaa käymään kirjastossa ja kaupassa, jos menee hyvin, niin sitten vähän enemmän ja lopulta pystyt ehkä yksinkin käymään''... :D Bitch please, minä oon osannut ja uskaltanut käydä kaupassa ja kirjastossa ihan pikku pennusta lähtien. Kirjat ovat kiinnostaneet siitä lähtien, mitä opin lukemaan, ja jos kotoa puuttui jotain ja äiti oli töissä, niin minä kävin kaupassa, ettei tarvinnut odottaa seuraavaan päivään.

Ymmärrän kyllä, että kaikille jokin kirjastoreissu, tai kaupassa käynti, ei ole näin helppoa, mutta luulisi perhekodin ohjaajien tuntevan minut jo. Edes jollain tapaa, vähäsen. Kummiskin pari vuotta on tullut loisittua siellä, mutta ehkä ohjaajilla on liian kiire tuhlata niitä rahoja, mitä ne saa meistä, ettei ne kerkee tai välitä tutustua meihin.

X