Sossutapaamisen jälkifiilikset

Huom! Postaus sisältää jonkin verran rankempaa kielenkäyttöä yms, jos sellainen häiritsee, niin suosittelen jättämään tämän postauksen kokonaan lukematta.

Sijoitusperusteita ei enää ole, mutta ne tahtoo pitää mut perhekodilla, koska "se paikka on auttanut sinua niin paljon". Jaa... Mielummin viiltäisin ranteeseeni 50 viiltoa joka ikinen päivä ja antaisin jonkun perseraiskata minut, kuin olisin perhekodilla. Ihan oikeasti.

 

"Koska se paikka on auttanut sinua niin paljon" = raha raha RAHA. Se tuntuu olevan ainoa syy, miksi yhä olen sijoitettuna.

'' Selvitys siitä, miten huostaanotto edistää lapsen etua tulevaisuudesssa

Huostaanotolla pyritän turvaamaan X (minulle) mahdollisuus asettua pitempiaikaisesti asumaan samaan paikkaan, koska kotona asuminen ei ole tällä hetkellä mahdollista perheessä olevien ristiriitojen takia. Huostaanoton ja sijoituksen aikana on mahdollista työskennellä perheen keskinäisten välien korjaamiseksi. '' 

^ tuo oli yhdessä sossupaperissa, jonka sain VIHDOIN itselleni. En olekkaan odottanut niitä papereita, kuin vajaan pari vuotta jo ja paperit ovat sen pari vuotta vanhoja, sijoitussyyt yms ovat vanhoja... ja nytkin sain vain muutamia papereita.

 

Mainitut asiat eivät enää täyty, ristiriitoja ei ole, riitoja ei ole, mitään sellaista ei enää ole. Mun välit kotiin ovat tällä hetkellä parhaimmat vuosiin. Sijoitusperusteita ei ole ollut enää pitkään aikaan ja olen sitä mieltä, että huostaanotto oltaisiin voitu purkaa ja v2014 kesällä. Nyt mennään v2015 alku vuodessa... Mikä meni väärin? 

 

 

Ja btw, perhekoti ei ole tehnyt mitään korjatakseen mun välejä kotiin, ei yhtään mitään, vaan minä olen itse korjannut ne, sopinut riidat yms. Kovasti silti ohjaajat mainostavat sitä sossuille ja perheille, vaikka eivät oikeasti tee mitään.

Ovat sitä mieltä, että minut pidetään perhekodissa vähintään vielä v2015 loppuun, v2016 alkuun. Ei helvetissä.

 

Sossu ei keksinyt mitään muuta syytä jatkaa huostaanottoa, kuin tuon "se paikka on auttanut sinua niin paljon". Oikeasti en ole missään vaiheessa ollut yhtä syvällä masennuksessa, kuin perhekodilla ollessa. Jos sanon siitä, niin ohjaajat kirjoittaa sen rahankiilto silmissään papereihinsa ja soittavat sossuille, että "tota joo, se nuori on masentunut, sen pitää olla vielä pidempään täällä (raharaharaha!!)", VAIKKA kaikki se masennus, kaikki se ahdistus johtuisi siitä paikasta, niistä ohjaajista, eikä mistään muusta.

Ahdistuta, tai masennusta ei ole missään muualla, kuin perhekodilla ollessa, tai silloin, kun mietin, että joudun kohta taas takaisin perhekodille. Kotona ja K:lla pystyn olemaan jopa iloinen, hymyilemään. Oikeasti hymyilemään. En ole ollut iloinen perhekodilla hmm... ikinä?

Sellainen vielä, sossu kertoi soittaneensa useasti ohjaajille tästä tapaamisesta ja keskustelleensa useaan kertaan tästä ennen tapaamista ja sain sitten tietää, ettei kukaan ohjaaja, tai sossu ole vaivautunut soittamaan mun äidille kertaakaan, tai laittamaan edes yhtä ainoaa viestiä hänelle, vaikka yksi mun toive on purkaa huostaanotto ennen kesää ja muuttaa takaisin kotiin... niinkuin ihankuin mun äidillä ei ois mitään sanottavaa siihen... mun äiti tahtoo, että muutan takaisin kotiin. Ehkä sossuja kiinnostaisi, jos äiti ei haluaisi minua kotiin? Ehkä ne sitten soittaisivat mun äidille ja kysyisivät siltäkin mielipiteitä tähän...?

En tiedä. Vittu, että kiehuttaa. Minä en luovuta, haluan huostaanoton purun kesään mennessä, koska niillä ei ole mitään _oikeita_ syitä pitää minua huostaanotettuna, sijoitettuna pois kotoa.

 

Uskon vahvasti, että ainoa syy, miksei minun huostaanottoa ole vielä purettu on se, että sittenhän mun perhekoti ei enää saisi rahaa, eikä mun kunta valtiota rahaa sen vuoksi, jos mun huostaanotto puretaan. Tulisi huomattavasti halvemmaksi yleisellä tasolla antaa mun muuttaa omaan asuntoon ja maksaa mulle sen vuokra yms, kuin pitää mua huostassa, mutta koska olen huostaanotettuna, niin mun kunta saa sen ansiosta rahaa.

Muita syitä jatkaa huostaanottoa ja sijoitusta ei yksinkertaisesti ole. Kaikki ne sijoitusperusteet, mitkä johtivat sijoitukseen, ovat selvinneet. Ongelmia ei enää ole, sijoitusperusteita ei enää ole.

 

Olisi mielenkiintoista tietää, että paljonko mun perhekoti saa minusta rahaa. Haluan tietää sen summan, sen rahamäärän, mistä ne ovat valmiita pitää minua aiheettomasti huostassa. Mistä rahamäärästä ne on valmiita tekemään mun elämästä helvettiä...

Minä en luovuta. Tämä on ollut ihan helvetinmoinen matka perhekodin ja sossujen diktaattorivallan alla, läpi byrokratian rattaiden, mutta tämä matka, tämä taistelu, ei ole vielä loppu.

Joten, taistelu jatkukoon.

X