25.3.2015

It's not the monsters under your bed

Mun elämä ei oo tuntunut omalta enää vuosiin. Ihankuin mun oma elämä olisi stopilla, pausella, tauvolla tämän sijoituksen ajan ja jatkuisi vasta huostaanoton purettaessa ja päästessäni pois perhekodilta.

''All the same take me away
We're dead to the world''

En enää tunnista sitä tyttöä, kuka katsoo vastaan peilistä, joka on huoneessani perhekodilla. Se tyttö vaikuttaa tutulta, - mutta se tyttö en ole minä.

''Where have all the feelings gone?
Why has all the laughter ceased?''

Jokin sen tytön sisältä on kuollut. Silmissä tyhjä katse, koko ihminen on pelkkä kuori. Elämänhalu nollassa, elämä myyty valtiolle huostaanoton papereilla.

''How can I ever feel again?
Given the chance would I return?'' 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit menevät tarkistuksen kautta.

Vastailen mielelläni kommentteihin, joten jos jollain on jotain kysyttävää, niin rohkeasti vain :)

En päivystä blogissani 24/7, mutta käyn täällä aina välillä vähintäänkin katsomassa onko tullut uusia kommentteja, jos en muuten postaile mitään. Toivon, ettei kukaan pahoita tämän vuoksi mieltään.