Olen jo kaksi kertaa pakannut kaikki tavarani, vienyt kirjat kaappiin ja lähtenyt seuraavan luokan eteen, vaikka meillä oli tuplatunnit.
Kummankin tuplatunnin ekan välkän kohdalla siis.
Vaikka olen just hetkeä ennen luokasta lähtöä katsonut, että on vielä toinen tunti samaa ainetta.
En saa edes muotoiltua lauseita just nyt järkevästi, pää ei toimi.
Nostan esineen, pysähdyn, tuijotan esinettä. Lasken sen alas. Pyshädyn. Nostan sen uudelleen. Lasken pois. Pysähdyn. Nostan esineen, tuijotan sitä. Lasken sen alas.
En edes tiedä missä minun pitäisi olla, mitä tehdä, vaikka tuijotan lukujärjestystä yhä uudelleen ja luen sitä ääneen kerta toisensa jälkeen. Kirjaimet hyppivät ja sanat vaikuttavat olevan siansaksaa.
Lukujärjestyksessä saattaa näkyä, että seuraava tunti on kolmannessa kerroksessa, toisessa luokassa ovelta. Minä menen toiseen kerrokseen kolmannen luokan kohdalle. Eikä minulla ole edes dysleksiaa, stressi tekee tämän minulle.
Rintaa puristaa, henkeä ahdistaa, rytmihäiriöitä. Käsissäni ja kaulassa on jotain punaisia jälkiä, eikä minulla ole mitään tietoa mistä ne ovat tulleet. Näyttää raapimisjäljiltä, mutten ole raapinut itseäni. Ihan punaisia.
En edes muista missä olin viikonlopun. En muista mitä meillä oli viime tunnilla. Sen vuoksi kirjoitan ylös nykyään kaiken vähänkin tärkeän, en muuten muista mitään. Stressi, ihan liian kova stressi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit menevät tarkistuksen kautta.
Vastailen mielelläni kommentteihin, joten jos jollain on jotain kysyttävää, niin rohkeasti vain :)
En päivystä blogissani 24/7, mutta käyn täällä aina välillä vähintäänkin katsomassa onko tullut uusia kommentteja, jos en muuten postaile mitään. Toivon, ettei kukaan pahoita tämän vuoksi mieltään.