Katselen usein juna-asemalla saapuvia ja lähteviä matkustajia.
Jotkut näyttävät väsyneiltä, ilmeisesti pidempi työmatka takanapäin.
Jotkut hymyilevät, jotkut ovat ilmeettä.
Aina välillä jollain on joku vastassa ja silloin vaihdetaan haleja ja pusujakin kenties.
Välillä joukkoon mahtuu koiria ja ihan pieniä lapsiakin.
Katselen vanhempia ihmisiä miettien onko tuolta, tai tuolta huostaanotettu lasta. Onko tuolla lapsi, joka ehkä itkee itsensä uneen laitoksessaan.
Minä itken välillä itseni uneen. En pelkää myöntää sitä. Minulla ei ole hyvä olla perhekodilla, huostaanotettuna.
Löysin ihan äsken sun blogin ja tuntui tosi hirveeltä lukea sun kohtelusta perhekodissa. :o Mä olin teini-ikäisenä lastenkodissa, oikeastaan 3 eri paikassa. Mua ei kuitenkaan koskaan huostaanotettu, vaan olin eka 3 sijoitusta avohuoltona, mut vikan sijoituksen aikaan kerkesin olla avohuoltona 3vk, jonka jälkeen sossu teki kiir.sij. Sen illan jälkeen vikassa paikassa alkoikin puolivuotta kestänyt helvetti, joka vaikuttaa yhä mun elämään, vaikka oon yli 20v.
VastaaPoistaEkassa paikassa olin 2 eri sijoituksen verran. Ekalla kerralla meni ihan hyvin, mut toisella kerralla ne rupes keksimään hirveesti juttuja. Esim etten muka osannut käyttää pyykinpesukonetta tai imuria ja että lakkasin puhumasta ohjaajille ym. Toi puhumattomuus johti sit siihen että nuor.psyk-paikan lääkäri teki lähetteen nuorten psyk.osastolle puhumattomuuden takia. Jotenkin huvittavaa, kun joka ilta tuolla laitoksessa menin olkkariin seitsemän aikoihin ja siellä istui aina ohjaaja ja juteltiin siellä, ni silti keksivät että joo se ei puhu. Todellisuus oli se, että en puhunut sille terapeutille mitään, koska oli huonokuuloinen ikäloppu muija, jolle piti jokainen sana selittää erikseen ym ym.
Toinen laitos oli hyvä paikka, vaikka yks ohjaaja oli todella syvältä, sama ohjaaja oli myös ekassa paikassa töissä ja siellä tykkäsin siitä hirveesti, mut tokassa paikassa vihasin sitä yli kaiken. Tokasta paikasta pystyi lähtee hatkaan ilman että ne soitti poliiseja perään, mut jos en palannut kotilomilta, ni sit ne soitti poliisit. Jännä että ku lähin hatkaan ni olin 3-4viikkoa kotona, vaikka kaikki ohj:t ja sossut ties että oon kotona, ni eivät tarjoutuneet ees hakemaan. :D
Jatkoa ed.viestiin. :)
VastaaPoistaSitten se viimeisin paikka, täysin sairas meininki! Siellä oli sellanen 12-13vuotias poika, joka oli kaikkien ohjaajien lellikki. Yks ilta ku se ei saanut valita tv:stä kanavaa, ni se rupes uhkailee että tappaa mut huoneestaan löytyvällä puukolla. Ohjaaja oli vieressä kuulemassa kaiken! No mitä tää ohj sanoo. "Petteri on niin pieni vielä, ettei ymmärrä mitä sanoo." Pyh, kai ny ton ikäinen tajuaa jos tollein uhkailee, ainakii normaali ton ikäinen.
Ohjaajien käytös tuolla vikassa paikassa oli sit ihan omaa luokkaansa... Jos eivät saaneet puhelinta(josta oli tehty laiton yht.pid.rajoitus), niin ne tuli huoneeseen, pitivät käsistä ja jaloista kiinni ja repivät puhelimen väkisin. Samoin tekivät jopa koulurepulle, vaikka oli sovittu että saa pitää repun omassa huoneessa. Tuolla paikassa ne teki myös jotain, joka vaikuttaa vielä tänäkin päivänä mun elämään, vaikka siitä p*skasta on JO 5,5-vuotta. Sekin liittyi ohjaajiin ja siihen että niillä oli jonkinsortin pakkomielle mun puhelimeen. Kerran sit piilotin sen, etteivät sitä saa, ni ne tuli huoneeseen, repivät sängystä alas ja makas päällä 1,5-tuntia. Ja pakostikin jotain vahinkoa käy, jos 15-vuotiaan normipainoisen tytön päälle tulee sellaset valtavat about 150kg tankkerit. Mulla meni siinä rytäkässä polvi p*skaks. Oon ikuisesti niille katkera siitä. Me tehtiin siitä rikosilmoitus, mut poliisit vaan ilmotti että terve, oot tehny ilmoituksen joka on hävinny että tuu tekee uus. Sit käytiin tekee uus ja kävin kuulustelussa, jossa mua syytettiin siitä että multa meni polvi hajalle. No pari vuotta myöhemmin ruvettiin selvittää sitä juttua, ni kyseessä olisi vammantuottamus, mut sillä nimellä sitä ei voinu enää sillon tutkia, koska se oli vanhentunut jo silloin.
Mä en luultavasti koskaan voi opiskella haluamaani alaa/ammattia, koska polvessa on kokoajan joku ongelma... Mä oon miettinyt lopullista ratkaisua, mut yritän ajatella että en mä tapa itteeni vaan yhen polven takia. Se on -vaan- polvi. Mut polvi on aika iso osa elämää, kun ilman sitä ei hirveesti kävellä tmv.
Etkö vois muuten kysyä, että voisitko muuttaa kotiin vaikka oot huostaanotettuna? Mun sisko pääs äitin luo asumaan vaikka eka oli laitoksessa. Hallinto-oikeus teki h-oton sossujen mielen mukaan, mut sijoituspaikka olikin mun äitin luona. Voisitkohan sinäkii kysyä tollasta ratkaisua? Tsemppiä, koita jaksaa sinne asti että täytät 18v, vaikka tiiän että laitoksessa on perseestä olla... Onneks siellä eivät voi kuitenkaan yli 18v pitää. :)
Olit onnekas, kun sua ei huostaanotettu, mutta ei tuokaan kyllä vaikuttanut kovin kivalle. Paikasta toiseen.
PoistaJotain samaa on nähny omissa laitoksissani ja vähän tuntuu, että joka laitoksessa olisi vähintään yksi ''lellikki'' :/ Nyt perhekodillakin on yksi. Otetaan pois muilta nuorilta, että se saa jotain mitä tahtoo. Myös tuo, että keksitään kaikkea ihmeellistä sälää papereihin (''Esim etten muka osannut käyttää pyykinpesukonetta tai imuria'') on tuttua.
Kerran oon nähnyt omin silmin miten joku päälle 120kg kehonrakentajan näköinen ohjaaja repii välivalloin yhden max 50kg teinitytön toisen nuoren huoneesta toisen ohjaajan kanssa pois ja näytti todella kivuliaalta. Syy huoneesta pois viemiseen oli, mutta voimankäyttö siihen oli vedetty ihan ylitse. Mut tosi törkeää miten kukaan ei joutunut vastuuseen sun vammantuottamuksesta! :o
Minulle piti btw järjestää ihan sossupalaveri aiheesta ''X:n puhelimen käyttö'' tms, kun ei onnistunut ohjaajien kanssa sopiminen siitä, miten saan olla puhelimella. Ohjaajat olivat sitä mieltä, että minun pitää jättää puhelin yöksi niiden puhelinparkkiin, ilman salasanaa ja saisin ottaa sen vasta, kun lähden kouluun. Sossut olivat sitä mieltä, että saan pitää puhelimen koko yön, (mutta jos jään kiinni sillä olemisesta yöllä, niin puhelinparkki) ja salasanoja en missään vaiheessa ottanut pois, tai luovuttanut ohjaajille. Sossut olisivat voineet käyttää sen palaverin johonkin oikeasti järkevään, mutta ei sitten.
Älä tee mitään tyhmää, vaikka et ehkä pääse opiskelemaan sitä sun haluamaa alaa polven takia :/ Voin vain kuvitella miten pahalta se tuntuu, mutta ehkä sinä joskus keksit jonkun toisen kivan alan, missä pystyt opiskelemaan polvesta huolimatta ja tykästytkin siihen alaan.
Minulla on tänään sossupalaveri, kyselen siellä asioista. Jännittää :D Yh. Olen kuullut jotain tuollaista ja sitten sitä, että jotkut ovat pyytäneet huostaanoton takaisin avohuollon sijoitukseksi tms, jotta voivat olla vähän vapaammin, mutta minä en tiedä näistä paljoa mitään. Selviää sitten palaverissa :)
Äh siis huomenna palaveri, olen ihan sekaisin päivistä. Toisaalta helpotus, että palaveri on vasta huomena :D
Poista