En ole vieläkään kunnolla sisäistänyt asiaa, että minä asun nyt ihan oikeasti K:n kanssa yhdessä.
Että se vuosien perhekoti/laitoshelvetti on vihdoin ohitse.
Ettei minun enää ikinä tarvitse lähteä täältä perhekodille. Että tämä noin 40m2 on oikeasti meidän yhteinen kämppä, eikä mikään harjoitusasunto, minne ohjaajat tunkevat stalkkaamaan miten me tehdään asiat.
Tuntuu niin oudolta.
Kaikki ovat kyselleet minulta, että ''miltäs nyt tuntuu :))''. En tiedä. En tiedä miltä minusta nyt tuntuu. En ole kunnolla vielä sisäistänyt sitä, että perhekotihelvetti on vihdoin ohitse. Kysykää parin viikon päästä uudelleen, minä en tiedä vielä.
On tullut aika paljon juostua Kelalla, verotoimistossa, vähän kaikkialla. Hakemassa tukia, perumassa tukia, viemässä lappuja, hakemassa lappuja. Kaikesta olen selviytynyt ihan yksin.
Rauhoittavia
lääkkeitä en ole tainnut tarvita ottaa kertaakaan perhekodista pois
muuton jälkeen :) Ennen niitä meni perhekodista ja ohjaajista
aiheutuneen ahdistuksen vuoksi säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt olen
pystynyt hoitamaan nuo Kela yms. jutut täysin ilman rauhoittavia.

Että näin. Ihan hyvin on kaaai mennyt :D Tässä menee vielä jonkin aikaa, että kaikki tavarat löytävät omille paikoilleen ja arki lähtee rullaamaan normaalisti.
... MINÄ TEIN SEN! Minä selvisin ulos perhekotihelvetistä hengissä!! :) Minä selvisin kaikesta siitä paskasta, kaikesta siitä henkisestä kiusaamisesta, kaikesta siitä, mitä jouduin kokemaan. Tuntuu niin hyvältä.
Tuntuu niin hyvältä jälleen hengittää.
Kerrankin joku asia sai hymyilemään, enkä minä hymyile usein (: Onneksi olkoon kaikesta ja voimia vielä tästä eteenpäinkin. Onnea!
VastaaPoistaKiitos! :) Ja ihanaa, jos sain sinut hymyilemään :)
Poista