Ketipinor
''Ketiapiini (kauppanimillä Seroquel ja Ketipinor) on epätyypillinen antipsykoottinen lääke, joka vaikuttaa keskushermostossa useisiin hermosolujen välittäjäainereseptoreihin. Sitä käytetään skitsofrenian hoidossa, joskus myös masennuksen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon.''
Minulle aloitettiin Ketipinor-lääkitys vuonna 2012. Olin tuolloin 14-15-v ja juuri muuttanut ensimmäiseen lastenkotiin. En tainnut olla viikkoakaan laitoksessa, kun ohjaajat olivat jo järjestäneet minut lääkärin luokse ja seuraavaksi (arvioltani 5-10min päästä) olinkin jo resepti näihin neurolepteihin käsissäni.
Tai no, ohjaajan käsissä. Minä kirjoitin valtakirjan ja annoin Kela-korttini, että ohjaajat voivat hakea lääkkeeni.
En löytänyt tähän hätään virallisia lappujani, mutta Ketipiror määrättiin minulle unen laatua parantamaan diagnoosina syvä masennus tai muuta sellaista shittiä. Diagnoosi oli lääkärin mielipide, itse olin toista mieltä. En edes halunut lääkitystä, mutta otin siitä huolimatta Ketipinorit naamaan joka ilta ohaajan vahtiessa vieressä.
Lääkäri olisi halunnut ottaa minut osastolle, kun Ketipinor aloitettiin, mutta vaadin päästä laitokselle. Minne pääsinkin, koska ohjaajat ottivat vastuun lääkityksestäni. Lääkitys aloitettiin 150mg annoksella, eli yksi 100mg pilleri ja kaksi 25mg pilleriä.
Myöhemmin annosta vielä nostettiin.
Ensimmäisistä parista viikosta lääkityksen aloittamisen jälkeen en muista mitään. En yhtään mitään. Parin viikon jälkeen muistikuvia alkaa olemaan huterasti. Muistan erittäin tokkuraisen olon, lähes päivittäiset päänsäryt. Uneliaisuuden, ajatus ei kulkenut yhtään. Pyörrytti. Saatoin tulla laitoksella keittiöön. Pysähdyin. Menin takaisin huoneeseeni. Pysähdyin. Takaisin yleisiin tiloihin. Pysähdys. Omaan huoneeseen. Pysähdys. En tiennyt mitä minun piti tehdä, en muistanut mitä minun piti tehdä. En muistanut ohjaajien nimiä.
Tuon ajan olotilaa kutsuisin zombi-elämäksi. En tuntenut tunteita entiseen tapaan. Ei ollut iloa, ei surua. Oli vain väsymys, päänsärky ja huimaus.
Meni ehkä kuukausi, tai kaksi, kunnes sivuoireet vähenivät. Otan Ketipinoria nykyisin 50mg/yö, mutta en vieläkään tykkää Ketipinorista. Otan lääkkeet noin klo.20:30-21:00, riippuu monelta koulu alkaa seuraavana päivänä. Viikonloppuisin voin venyttää lääkkeiden ottoa, mutta se kostaantuu zombi-olona, jos venytän lääkkeiden ottoa liikaa.
Jos otan Ketipinorit klo.21, niin noin klo.21:30 alan jo vähän tuntea väsymystä. Viimeistään klo.21:45 väsymys iskee. Yleensä klo.22 olen jo taju pois. Viimeistään klo.22:15-22:30 taju on pois. Kirjaimellisesti. Jos nukahdan ilman Ketipinoreita, niin vain nukahdan, kun olen tarpeeksi väsynyt. Jos nukahdan Ketipinoreilla, niin nukahdan, kun ne vievät tajun pois *naps*.
Siihen, miten nopeasti lääkkeet väsyttävät, vaikuttaa se, mitä teen ennen lääkkeiden oton jälkeen. Jos menen lääkkeiden oton jälkeen sänkyyn lukemaan kirjaa, tai teen muuta sellaista rauhallista, niin lääkkeet vaikuttavat suunnilleen yllämainitussa aikataulussa. Jos juon energiajuomaa ja hillun, niin lääkkeet ottavat vallan vähän hitaammin, mutta ottavat kuitenkin.
Jos ja kun Ketipinorit olen ottanut, niin minun on pakko päästä nukkumaan. Se olotila ei muuten lähde. Lääkäri halusi joskus kokeilla toimisiko Ketipinor minulle paniikkihäiriölääkityksen sijaan (minulla on toinenkin lääkitys, kerron siitä joskus toiste), eli otin lääkärin kehotuksesta yhden 25mg tabletin aamulla ennen kouluun menoa. Ja meinasin nukahtaa bussiin. Koulussa hermostuin aivan kaikkeen ja paiskoin tavaroita (jota en ikinä muuten tee!) ja lopulta nukahdin pöytäni ääreen kesken tunnin. Never again. Paniikkihäiriöön määrättiin sittemmin toinen lääkitys.
Ilman lääkkeitä näen normaaleja unia. Ketipinoreilla näen painajaisia, jos näen ylipäänsä mitään unia. Jos olen ottanut Ketipinorit illalla, niin se pyyhkii yön aikana myös osan edellisestä päivästä. Jätän joskus viikonloppuisin lääkkeet ottamatta ja silloin muistan kirkkaasti koko edellisen päivän. Joskus unohdin arkena ottaa lääkkeet ja sama juttu, muistin kaiken selkeästi.
Ketipinorit jollain tapaa pyyhkivät muistini. Jos muistan jotain, niin tarvitsen siihenkin yleensä vinkkejä ja vihjeitä, joista saatan muistaa tapahtuneet asiat ja sovitut jutut. Minulla on tällä hetkellä kolme eri kalenteria ja kolme eri muistiota käytössä. Kirjoitan niihin kaikki tärkeät jutut, koska Ketipinorien takia en niitä muuten muistaisi.
En kauheasti tykkää Ketipinoreista. Olen lukenut niistä liikaa ja en tykkää siitä olosta, minkä ne tekevät. Lokakuun liike on joskus kirjoittanut Ketipinoreista, linkki tässä. Viimeisessä sossupalaverissa minulle varattiin lääkärille aika puolen vuoden päähän keväälle ja silloin on tarkoituksena miettiä minun lääkitys uudelleen. Ketipinorit haluan pudottaa minimiannokselle, eli 25mg ja lopettaa sen jälkeen kokonaan.
Rauhoittavat haluan muuttaa säännöllisestä lääkityksestä epäsäännölliseksi niin, että otan niitä silloin, kun tarvitsen, enkä päivittäin. Kirjoitan toisestä lääkityksestäni joskus enemmän.
Jos joku haluaa kysyä minulta jotain Ketipinorista, tai muusta lääkityksestäni, tai melkein mistä tahansa muustakin, niin rohkeasti vain! :) Kommenttiboxiin voi laittaa viestiä vapaasti. Yritän muistaa käydä blogissani aina välillä, että huomaan, jos on tullut uutta kommenttia.
Itselläni aloitettiin tässä noin kuukausi sitten ketipinor, 25mg:n annoksella(luojankiitos) ja joulun jälkeen sitä olisi tarkoitus nostaa 50mg:hen tai 75mg:hen. Sain kyseisen lääkkeen "hieman" hatarin perustein, koulun terveydentarkastus, valitin väsymystä, 10min ja poistuin resepti kourassa. Ensimmäisistä päivistä/yöistä en muista mitään, en mitään joten hieman pelottaa tämä kokoaikainen "tiedottomuus" omasta ympärisröstä ja muista ihmisistä, mutta elämä, se jatkuu :) Blogiasi on ollut ilo lukea ja se on tuonut jaksamista vaikeisiin hetkiin, saattaa kuulostaa oudolta mutta jostain syystä tämä on toiminut paremmin terapiana kuin nuorten mielenterveyspuolen psykologikäynnit :D Voimia sinulle :)
VastaaPoistaNo kyllä myönnettiin lääkitys hatarin perustein :o Vaikka suunnilleen yhtä nopeasti minullekkin oli kirjoitettu resepti, mutta sen teki terkkarin sijaan lääkäri. Kysyivätkö ne siellä ennen Ketipinorin tarjoamista/määräämistä melatoniinista tms? Minulle melatoniini oli yhtä tyhjän kanssa, mutta joillekkin siitä on apua.
PoistaKuten postauksessa kirjoitin, niin omassa muistissa on vielä vahvana (vaikka paljoa en muistakkaan :D ) nuo ajat Ketipinorin aloittamisen jälkeen. Ei todellakaan ole ikävä sitä aikaa, mutta ajan kanssa ne sivuoireet ja tokkuraisuus pikkuhiljaa häviää :)
Suosittelisin sitä, että jos vain on mahdollista, niin kirjoita esim. puhelimen muistioon päivistä, oloista yms. sen jälkeen, kun sinulla nostetaan annosta. Tai voit aloittaa jo nyt. Pysyt edes vähän kärryillä siitä mitä viimeaikoina on tapahtunut, jos sinultakin lähtee muisti niinkuin minulta, ja niitä voi sitten myöhemmin lukea yksin, tai lääkärin kanssa. Itse tein tuota ja niitä muistiinpanoja on ollut ihan mielenkiintoista lukea näin jälkeenpäin.
Jotenkin oli ihana lukea tuo! :) Koko kommenttisi noin ylipäänsäkin, mutta varsinkin tuo, että olet saanut jotain irti blogistani. Ymmärrän hyvin tuon terapiavertauksen, koska minulla itsellänikin on muutama blogi, joita luen vähän terapiahengessä, vaikka normaalissa terapiassa vielä käynkin.
Mutta kaikkea hyvää sinulle, kiva jos pidät blogistani ^^ ja toivottavasti saat apua Ketipinorista väsymykseen, vaikka se ei mikään kovin kiva lääke olekkaan.
Melatoniinia minullekkin koitettiin ekana mutta ei siitä apua ollut. Pitää hyödyntää neuvojasi c: Jaksamista arkeen
VastaaPoistaNo höh, harmi :( Melatoniini olisi niin paljon parempi vaihtoehto, jos se vain auttaisi. Mutta jos ei, niin sitten ei voi mitään. Kiva, jos neuvoistani oli jotain hyötyä ^^ Toivottavasti sinä saisit apua väsymykseen sitten Ketipinorista :)
Poista