Kirje nro2:selle

" Kyllä minä tiedän, että sä nautit tästä. Minä nään sen sun silmistä. Sinä nautit siitä, että voit tehdä näin. Että sulla on valtaa ja auktiroteettia tehdä näin. Tuhota meidän elämät. Hypyttää paikasta A paikkaan B, kuin jotain helvetin räsynukkea.

Kiristää henkisellä pahoinpitelyllä kuviteltua hirttosilmukkaa meidän kaulan ympärillä

päivä päivältä,

sana sanalta,

kireämmälle.

Jättäen jäljet meihin.

Kaikessa sun narsiudessa sä nautit tästä, oikein piehtaroit sun narsismaisesta hyvästä olosta. Mässäilet meidän paskalla ololla. Eikö olekkin mahtavaa, että sinä saat jo muutenkin valmiiksi rikki olevan nuoren lapsen oksentamaan henkisestä pahasta olosta? Joskus siihen riittää pelkästään sun pärstä.

Aika saavutus hei.

Minä en tiedä, miksi sinun on niin vaikea käsittää, että meillä on omatkin elämät. Meillä nuorilla, tiedätkö? Ainakin minulla on ihana koti, se oikea koti, eikä tämä vankila, ja ihana äiti ja ihanat sisarukset. Se ei ole mun vika, jos sun omat välit sun omiin ihmisiin on hajonnut, olen meinaan kuullut vähän juttua, mutta älä meitä sillä rankaise. Onko se sulle liian kova pala nähdä, että minulla on hyvät välit kotiin? Että mun äiti ilahtuu, kun pääsen käymään kotona?

Eikö sulla ollut sellaista?

Minä en tiedä oletko sinä tajunnut jo, mutta minulla on omakin elämä. Omakin koti, oma perhe. Oikea perhe. Omat ajatukset, oma tahto. Tää on mun kroppa, mun elämä. Ei sinun, ei nyt, eikä koskaan. Koita ymmärtää se, jooko?

Haluaisit, että me kutsuttaisiin sinua "äidiksi". Ei tule tapahtumaan, ikinä. En osaa kuvitella sinua kenenkään äitinä. Sinussa ei ole mitään "äidillistä", enkä tiedä haluatko edes omia lapsia, koska ethän sinä saisi niistä kuin lapsilisät. Eihän ne riitä rahoittamaan sun elämäntapaa. Eivät lähellekkään. Ja ihan vinkiksi, edes pienen osan niistä rahoista, mitä saat meistä, voisi käyttää meidän hyväksi. Oletko tullut ajatelleeksi? Mieti vaikka joku kerta, kun lähdet taas Espanjaan, (onko se jo neljäs ulkomaan matka tän vuoden puolella?), että jos vähän panostaisit meihin nuoriinkin joskus.

Jos et ole sattunut huomaavan, niin tässä talossa sattuu asumaan muitakin, kuin sinä.

Sulla vaikuttaa olevan jotain ongelmia sun vihan hallinan suhteen, pitäisiköhän sun käydä vähän itsekkin terapiassa?

Minusta tuntuu, ettet aamulla järjestänyt sitä helvetinmoista kohtausta vain sen vuoksi, että olin jättänyt mun huoneen peilin siivoamatta, vaan se viha tuli jostain sisältä, ja sun piti päästä se purkamaan tarttumalla johonkin yhdentekevään asiaan, koska siitä huutaminen on se ''turvallinen tapa''. Pelottaako sua kaikki se, mikä kytee sun sisällä, syvällä sisällä?

Ja btw. sinä itse et suostunut antamaan mulle tarvittavia siivousaineita peiliä varten, joten jouduin pyyhkimään sen vain rätillä.

Vaikuttaa siltä, että patoat kaiken oman pahan olon meihin sijoitettuihin nuoriin. Juokset kokoajan hermosavuillakin, ja luulet ettei me sitä huomata. Se röökinkatku ei häviä hajuveden ja suitsukkeiden alle.

Jos et itsesi vuoksi, niin kävisit edes meidän nuorten vuoksi terapiassa. Me ei olla tehty mitään, miksi sinun pitäisi purkaa sinun oma paha olosi meihin. Se ei ole kiva iltaisin nukahtaa itkien pahasta olosta, ja aamulla napsia rauhoittavia, että uskaltaa tulla keittiöön kohdatakseen sinut taas. Minulla ei ihan oikeasti ole tarpeeksi rauhoittavia siihen... Se lääkemäärä, jonka siihen tarvitsisin, olisi tappava.

Sen takia skippaan aamupalan usein. Ja iltapalan. Jos vaan voisin välttää sinun kohtaamisen. En pysty siihen, olet tuhonnut minut. Tappanut sisältä. Tappanut elämänhalun. Onnea, sitähän sinä yritit, ja tahdoit. Siirrytkö nyt seuraavan uhriin, vai jatkatko siihen asti, että joku kerta otankin muutaman pillerin liikaa ja viillänkin muutaman kerran liian syvään?

En edes tarvinnut niitä pillereitä ennenkuin muutin tänne.

Haluan mun elämänhalun takaisin, ole kiltti ja palauta se. Ja päästä minut pois täältä, en jaksa enempää. Tämä ei ole minun paikkani, ei nyt, eikä koskaan ole ollutkaan. Tämä paikka ei ikinä ole ollut minulle koti. Minun paikkani on jossain muualla. Kaukana täältä. "

Olisi niin ihana saada sanoa nämä kaikki asiat nro2:selle, mutta siitä syntyisi sellainen paskamyrsky, että ainakin toistaiseksi jätän väliin... ei meillä nuorilla perhekodilla ole mitään vaikutusvaltaa mihinkään. Laitoksessa minua ja meitä nuoria oikeasti kuunneltiin, meistä oikeasti välitettiin. Perhekoti on enemmän laitosmainen mitä se laitos, missä olin.

Perhekodin asiat on niin fucked up, ettei niitä pienillä muutoksilla korjata.

Minulla on paha olla. Minulla on paha olla perhekodilla. Haluaisin takaisin kotiin ja olla enää ikinä palaamatta takaisin perhekodille. Perhekoti on jättänyt minuun niin syvät jäljet, että ne eivät nopeasti umpeudu. Minun paraneminen alkaa vasta, kun pääsen pois perhekodilta.

Ehkä joku päivä pystyn jälleen hengittämään.

X