31.10

Ihan random, mutta ohjaaja nro1 tuli kysymään milloin, sanotaanko vaikka et mun syntymämerkki, on ilmestynyt mun naamaan, eikä suostunut uskomaan, että se on ollut koko sen ajan, mitä oon asunut täällä (no shit, paljon kauemminkin...). Oon kuulemma käynyt vasta ottaa/tekemässä sen ja niin. Wat. Eikä nro1 todellakaan vaikuttanut siltä, että heittää läpällä koko asiaa, tai edes osaa siitä.

Tää juttu mun naamassa on sellainen, ettei sitä voi olla huomaamatta. Yksinkertaisesti ei. Viimeksi tänään yks pikkulapsi jäi tuijottaa sitä niin pitkäks aikaa, että sen vanhemman piti käydä ottaa se lapsi mun luolta mukaansa, kun se matka tyssäs siihen. Mun eteen.

Vanhemmatkin ihmiset tuijottaa sitä, mutta etenkin pikkulapset. Ne ei vielä ymmärrä, ettei niin "saisi" tehdä, vaikkei ne tuijotukset mua häiritse, ei ollenkaan. Mutta niin, wat. Ihanku ohjaaja ois ottanut jtn, ei käytöksen perusteella, vaan tän jutun...

Tuli fiilis, että kiinnittääpä ohjaajat todella paljon huomiota minuun. Pitäisköhän niiden vähän rajoittaakkin jo, kun eivät kerta edes tiedä, miltä näytän...

X

Perhekotinsa vanki

Jotenkin tulee mieleen perhekoti tästä, vaikkei näitä lyriikoita ole tehty perhekotia/huostaanottoa ajatellen, mutta kuunnelkaa itse ja miettikää, pyöritelkää, näitä sanoja päässänne.

'' Tämä suo on sanoista tehty
vuodet voidelleet
Jos ei osaa anteeksi antaa
kuolee paikoilleen
Olen koittanut räpiköidä
olla kuin ennen
Mutta jatkuu sateinen päivä
hukun kuitenkin

Joku kuiskasi mulle lähde
Äänet päässä huutavat mene jo
ennen kuin näät jokaisen uponneen

Miksi mieli on ikuinen linnansa vanki
kääntelee kuvia kuin huvittaa
Ja pahuutta nähdä voi missä vain tahtoo
Rumuus ei rumalta tuu loppumaan
Jokaisen varjeltava on omaansa
käännyn kun vielä en katkera oo
Kun vihassa vaanii se pohjaton ansa
juoksen kun vielä en vajonnut oo

Tämä suo on hämärän koti
henget tuijottaa
Jos en tahdo jalkaani kastaa
kuka pakottaa?
Olen nähnyt peilini muuttuu
kuva vääristyy
Enkä ymmärrä tarkoitusta
Mikä on kaiken syy?

Joku kuiskasi mulle lähde
Äänet päässä huutavat mene jo
ennen kuin näät jokaisen uponneen

Miksi mieli on ikuinen linnansa vanki
kääntelee kuvia kuin huvittaa
Ja pahuutta nähdä voi missä vain tahtoo
Rumuus ei rumalta tuu loppumaan
Jokaisen varjeltava on omaansa
käännyn kun vielä en katkera oo
Kun vihassa vaanii se pohjaton ansa
juoksen kun vielä en vajonnut oo ''

X

27.10

Kävin terapeutilla aamusta, puhuttiin siitä, mitenkä puhuttiin ohjaajan kanssa perhekodilla, että voi sitten jossain vaiheessa alkaa käymään kaksin mun kanssa kaupassa ja kirjastossa, että ''tottuisin''... :D Että voitaisiin vaikka ensin mennä kirjaston aulaan ja tunnustella onko siinä hyvä olla, ja sitten seuraavalla kerralla ehkä jopa johonkin kirjaosastolle. Kolmannella voitaisiin ehkä jopa lainata joku kirja minulle.

Siis minun kanssa tuolla tapaa, minun, joka tyyliin asun kirjastossa :'D Olen lukenut tyhjäksi kolme kirjastoa tässä sadan kilometrin sisään kaikesta kiinnostavasta, ja nyt vain odottelen uusia julkaisuja ja yritän etsiä uutta lukemista jostain, mistä en aiemmin ole pahemmin kiinnostunut, koska yksinkertaisesti olen lukenut jo kaiken kiinnostavan. Minulla menee tyyliin kirja päivässä, luen todella paljon. Käyn viikottain kirjastossa.

Ja toi kauppa-asia myös. Olin tässä joskus harjoittelussa kaupassa, ja sain parhaat arvostelut todistukseen. Eikä muuten ollut mikään pieni kauppa, vaan sellainen, minne tuli muistakin kaupungeista ihmisiä. Koitan myös hoitaa kauppa-asiat K:n kanssa puokkiin (yhyh mun rahatilanteella tuntuu, et loisin) ja kotilomilla käyn kaupassa muiden puolesta, että ehkä sekin on kerennyt tulla jo tutuksi :'D

 

Tykkään käydä Prismassa ja muissa isoissa kaupoissa. Tykkään olla siellä väenpaljouksessa, kun ympärillä on niin paljon kaikkea. Aina jos tarvitsee jotain, edes jtn pientä tyyliin maitoa, niin minä olen jo menossa kauppaan. Sisaruksille on ok, kun ne jää mielummin istuu koneelle tms :D Oli vaikee pidellä pokkaa siinä, kun ohjaaja tuli puhumaan, että voitais tälleen ''ihan pikkuhiljaa alkaa käymään kirjastossa ja kaupassa, jos menee hyvin, niin sitten vähän enemmän ja lopulta pystyt ehkä yksinkin käymään''... :D Bitch please, minä oon osannut ja uskaltanut käydä kaupassa ja kirjastossa ihan pikku pennusta lähtien. Kirjat ovat kiinnostaneet siitä lähtien, mitä opin lukemaan, ja jos kotoa puuttui jotain ja äiti oli töissä, niin minä kävin kaupassa, ettei tarvinnut odottaa seuraavaan päivään.

Ymmärrän kyllä, että kaikille jokin kirjastoreissu, tai kaupassa käynti, ei ole näin helppoa, mutta luulisi perhekodin ohjaajien tuntevan minut jo. Edes jollain tapaa, vähäsen. Kummiskin pari vuotta on tullut loisittua siellä, mutta ehkä ohjaajilla on liian kiire tuhlata niitä rahoja, mitä ne saa meistä, ettei ne kerkee tai välitä tutustua meihin.

X

Perhekoti on kirottu(ko)

Tulin maanantaina kotilomilta takaisin, ja alkaa pikkuhiljaa tuntua, että perhekodilla on jotain pielessä :D

Tulin siis maanantaina kotilomilta, ja nämä viimeiset kolme päivää on mennyt niin, että joka ikinen ilta ja aamu perhekodilla olen joko nukkumaan mennessä havahtunut siihen, että nenästä tulee ihan kunnolla verta, tai sitten aamulla herännyt siihen, että tyyny on märkänä verestä ja huippaa. Eikä minulla ikinä, vuosiin enää, ole vuotanut verta nenästä, eikä ikinä näin runsaasti.

Tiedän, että kylmä säätila yms voivat aiheuttaa tätä, enkä usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta on se ''kiva'' ajatella, että perhekoti on kirottu kaiken muun lisäksi, että ohjaajat tahalleen aiheuttaisivat tämän, että me nuoret muututtais yö yöltä heikoimmiksi ja kuoltais pikkuhiljaa verenhukkaan, sit voisikin jo hankkia uusia nuoria ja jatkaa rahabisnestä. (En siis oikeasti usko näin, pelkkä ajatusleikki >.< )

Että ohjaajat päivän jälkeen sulkeutuisivat yhteen huoneeseen suunnittelemaan miten kaikin tavoin kiusaisivat meitä taas seuraavana päivänä, ja puhumaan paskaa meistä keskenään. Että miten ohjaaja X syötti nuorta Y siihen asti, että tämä oli oksentaa (osaksi ruuan paljouden vuoksi, osaksi ruuan laadun vuoksi, onneks en enää käy yhteisissä ruokailuissa...), Ohjaaja Z sai nuoren Ö taas kiinni oksentamisesta, kuinka helvetin säälittävä läskipalleroinen se onkaan, jne. (Nämäkin oli kuviteltua tilanteita, läppää, jne, jos joku ei ymmärtänyt, mutta minä oikeasti olen törmännyt tämmöiseen toimintaan).

Mutta niin, viimeksi tänään yöllä, joskus kolmen aikaan, heräsin taas pahaan oloon ja huimaukseen. En ole edes vaivautunut pesemään tyynyä enää, hygieenistä, vaan nukun pyyhe tyynyn ympärille käärittynä. Sama toistui sitten viideltä, mut silloin heräsin ihan herätyskelloon. Kivaa räkiä veriä pois kurkusta heti aamusta >.<

Oon koittanut puhua ohjaajille, että hankkisivat minulle jtn nenäsuihketta, joka auttais tähän, mutta niiden mielestä semmoiset on turhia, ja tää johtuu vaan säästä... vaikka johtuisikin, niin ei olisi kivaa enää herätä yskimään verta pois kurkusta >.<

Mm... ensviikon perjantaina taas kotilomille, äite laitto viestiä, että kävi ostaa sitä nenäsuihketta minulle ja voin käydä hakee sen, jos tää ei kohta mene ohi. Katon nyt ainakin päivän, kaks tätä vielä ja sit haen sen. Netissä luki, että pitäis mennä lääkäriin tutkimaan, jos verenvuoto on pitkäaikaista, mutta ei tuu tapahtuu, jos perhekodin pitää varata lääkäriaika minulle... koska sitä ne ei tee. Nimim. odotan yhä niitä lääkäriaikoja, jotka piti varata kohta 2v sitten (teen tästä joskus erikseen postauksen).

Unohdin jo! :3 Sain ohjaaja nro1:seltä luvan käydä ostamassa hupparin itselleni, koska törmäsin huppariin, joka maksoi alennuksessa 7e. Vihdoin, ei tarvitse enää kulkea tuolla miinusasteilla pelkässä kesätakissa :3 Kaikki hupparit on vaan minua sellaisen kaks-kolme kokoa liian isoja, mutta en valita, koska mulla on oikeasti kylmä tässä kesätakissa, tällä pärjää +15'c säässä, muttei enää tässä. En oikeasti uskonut saavani lupaa ostaa sen, mutta ehkä ohjaajalla oli harvinaisen hyvä päivä tms, tai ei kysynyt ohjaaja nro2:selta mielipidetä (''ei, ei, ei, nuoret eivät tarvitse mtn''). Mut huppari :3 Käyn ostamassa sen koulun jälkeen.

Edit // Huppareita oli jäljellä enää koossa xl :( En sitten ostanut hupparia, vaan jatkan tällä nykyisellä linjalla. Jotenkin aavistin, etten minä nyt mun tuurilla mtn saa.

Edit vol.2 // Verenvuoto loppui kuudennen päivän jälkeen, eikä alkanut myöhemmin uudelleen. Nenä on kyllä tosi arka >.<

X

Kirje nro2:selle

" Kyllä minä tiedän, että sä nautit tästä. Minä nään sen sun silmistä. Sinä nautit siitä, että voit tehdä näin. Että sulla on valtaa ja auktiroteettia tehdä näin. Tuhota meidän elämät. Hypyttää paikasta A paikkaan B, kuin jotain helvetin räsynukkea.

Kiristää henkisellä pahoinpitelyllä kuviteltua hirttosilmukkaa meidän kaulan ympärillä

päivä päivältä,

sana sanalta,

kireämmälle.

Jättäen jäljet meihin.

Kaikessa sun narsiudessa sä nautit tästä, oikein piehtaroit sun narsismaisesta hyvästä olosta. Mässäilet meidän paskalla ololla. Eikö olekkin mahtavaa, että sinä saat jo muutenkin valmiiksi rikki olevan nuoren lapsen oksentamaan henkisestä pahasta olosta? Joskus siihen riittää pelkästään sun pärstä.

Aika saavutus hei.

Minä en tiedä, miksi sinun on niin vaikea käsittää, että meillä on omatkin elämät. Meillä nuorilla, tiedätkö? Ainakin minulla on ihana koti, se oikea koti, eikä tämä vankila, ja ihana äiti ja ihanat sisarukset. Se ei ole mun vika, jos sun omat välit sun omiin ihmisiin on hajonnut, olen meinaan kuullut vähän juttua, mutta älä meitä sillä rankaise. Onko se sulle liian kova pala nähdä, että minulla on hyvät välit kotiin? Että mun äiti ilahtuu, kun pääsen käymään kotona?

Eikö sulla ollut sellaista?

Minä en tiedä oletko sinä tajunnut jo, mutta minulla on omakin elämä. Omakin koti, oma perhe. Oikea perhe. Omat ajatukset, oma tahto. Tää on mun kroppa, mun elämä. Ei sinun, ei nyt, eikä koskaan. Koita ymmärtää se, jooko?

Haluaisit, että me kutsuttaisiin sinua "äidiksi". Ei tule tapahtumaan, ikinä. En osaa kuvitella sinua kenenkään äitinä. Sinussa ei ole mitään "äidillistä", enkä tiedä haluatko edes omia lapsia, koska ethän sinä saisi niistä kuin lapsilisät. Eihän ne riitä rahoittamaan sun elämäntapaa. Eivät lähellekkään. Ja ihan vinkiksi, edes pienen osan niistä rahoista, mitä saat meistä, voisi käyttää meidän hyväksi. Oletko tullut ajatelleeksi? Mieti vaikka joku kerta, kun lähdet taas Espanjaan, (onko se jo neljäs ulkomaan matka tän vuoden puolella?), että jos vähän panostaisit meihin nuoriinkin joskus.

Jos et ole sattunut huomaavan, niin tässä talossa sattuu asumaan muitakin, kuin sinä.

Sulla vaikuttaa olevan jotain ongelmia sun vihan hallinan suhteen, pitäisiköhän sun käydä vähän itsekkin terapiassa?

Minusta tuntuu, ettet aamulla järjestänyt sitä helvetinmoista kohtausta vain sen vuoksi, että olin jättänyt mun huoneen peilin siivoamatta, vaan se viha tuli jostain sisältä, ja sun piti päästä se purkamaan tarttumalla johonkin yhdentekevään asiaan, koska siitä huutaminen on se ''turvallinen tapa''. Pelottaako sua kaikki se, mikä kytee sun sisällä, syvällä sisällä?

Ja btw. sinä itse et suostunut antamaan mulle tarvittavia siivousaineita peiliä varten, joten jouduin pyyhkimään sen vain rätillä.

Vaikuttaa siltä, että patoat kaiken oman pahan olon meihin sijoitettuihin nuoriin. Juokset kokoajan hermosavuillakin, ja luulet ettei me sitä huomata. Se röökinkatku ei häviä hajuveden ja suitsukkeiden alle.

Jos et itsesi vuoksi, niin kävisit edes meidän nuorten vuoksi terapiassa. Me ei olla tehty mitään, miksi sinun pitäisi purkaa sinun oma paha olosi meihin. Se ei ole kiva iltaisin nukahtaa itkien pahasta olosta, ja aamulla napsia rauhoittavia, että uskaltaa tulla keittiöön kohdatakseen sinut taas. Minulla ei ihan oikeasti ole tarpeeksi rauhoittavia siihen... Se lääkemäärä, jonka siihen tarvitsisin, olisi tappava.

Sen takia skippaan aamupalan usein. Ja iltapalan. Jos vaan voisin välttää sinun kohtaamisen. En pysty siihen, olet tuhonnut minut. Tappanut sisältä. Tappanut elämänhalun. Onnea, sitähän sinä yritit, ja tahdoit. Siirrytkö nyt seuraavan uhriin, vai jatkatko siihen asti, että joku kerta otankin muutaman pillerin liikaa ja viillänkin muutaman kerran liian syvään?

En edes tarvinnut niitä pillereitä ennenkuin muutin tänne.

Haluan mun elämänhalun takaisin, ole kiltti ja palauta se. Ja päästä minut pois täältä, en jaksa enempää. Tämä ei ole minun paikkani, ei nyt, eikä koskaan ole ollutkaan. Tämä paikka ei ikinä ole ollut minulle koti. Minun paikkani on jossain muualla. Kaukana täältä. "

Olisi niin ihana saada sanoa nämä kaikki asiat nro2:selle, mutta siitä syntyisi sellainen paskamyrsky, että ainakin toistaiseksi jätän väliin... ei meillä nuorilla perhekodilla ole mitään vaikutusvaltaa mihinkään. Laitoksessa minua ja meitä nuoria oikeasti kuunneltiin, meistä oikeasti välitettiin. Perhekoti on enemmän laitosmainen mitä se laitos, missä olin.

Perhekodin asiat on niin fucked up, ettei niitä pienillä muutoksilla korjata.

Minulla on paha olla. Minulla on paha olla perhekodilla. Haluaisin takaisin kotiin ja olla enää ikinä palaamatta takaisin perhekodille. Perhekoti on jättänyt minuun niin syvät jäljet, että ne eivät nopeasti umpeudu. Minun paraneminen alkaa vasta, kun pääsen pois perhekodilta.

Ehkä joku päivä pystyn jälleen hengittämään.

X