27.07

Blogia ei oikein ole tullut päiviteltyä, koska en ole päässyt tietokoneelle. Nyt kirjautuessani sisään huomasin, että Kristan tarinan lukumäärät ovat pompanneet lähes luetuimmaksi jutuksi. En yhtään ihmettele tämän perhekotismurhan jälkeen, onhan Kristalla itselläänkin omat kokemuksensa k.o perhekodilta.

Tästä postauksesta siis puhun.

Iltalehdessä oli hyvä kommentti (mutta nyt ilmeisesti poistettu ja kommenttiboksi suljettu). Meni jotenkin niin, että ''Mieleeni ei tullut sana ''järkyttävää'', vaan ''nyt se sitten tapahtui'' ''. Se kertonee jo itsessään jotain.

Murhaa en hyväksy millään tapaa ja se perhekoti, missä kyseiset tekijät olivat sijoitettuna, ei ole millekkään tavan laitosnuorille, vaan oikeasti niille, joilla on rankkoja ongelmia. Kuten joku sanoikin, niin osa lähtee kyseisestä perhekodista suoraan vankilaan täytettyään 18-v.

''Jälkeenpäin siinä on vähän ihmeissään, kun on yksin yövuorossa. Uskon, että Metsolan perhekodissa on liian vähän henkilöstöä, Vesa pohtii.'' Poiminto täältä.

Oliko perhekodissa liian vähän henkilöstöä? Totta helvetissä oli. Itse en olisi suostunut jäämään yököksi kyseiseen perhekotiin yksin. En, vaikka ''lähellä olevista yksiköistä sai muun muassa apua, jos tilanne kärjistyi yövuoron aikana''.

Jälkiviisaus on paras viisaus, joten jätän kirjoittamatta ne asiat, mitkä olisi voitu tehdä toisin.

Kaverini linkkasi minulle iltalehden uutisen perhekotisurmasta ja ensimmäiset ajatukseni olivat ''(Minun perhekotini) tai Muhos''.

Itse en ole aina uskaltanut mennä nukkumaan, koska olen pelännyt yhden nuoren tunkeutuvan huoneeseeni ollessani unessa. Tämän nuoren takia huoneeni oveen hankittiin lukko. Toisen nuoren kanssa pelkään jäädä kaksin, mutta kuulin, että hänet siirretään pois. Mutta ei enempää minun perhekodistani.

Minun pitää taas lähteä bussiin. Tänään olen Luukulla yötä, mutta taas huomenna perhekodille.

En tahdo mennä sinne.

14.07

Enää 14h ja 8min, niin lähden pois perhekodilta :) Enkä edes ole vielä perhekodilla, menen vasta myöhemmin tänään.

Ihan oikeasti lasken minuutteja siihen.

18 päivää

18 päivää aikaa löytää asunto. 18 vitun päivää. Asuntoa ei vain löydy. En ole saanut viikkoon kahteen ainuttakaan tarjousta, tai vastausta, vaikka etsin yhäkin aktiivisesti asuntoja. Tänäänkin laitoin neljästä eri asunnosta viestiä.

Nyt tulee jotain deep shittiä. Kannattaa ehkä vain skipata tämä postaus. Kannattaa ehkä skipata koko tämä paskablogi. Paskan ihmisen paskablogi. Anteeksi.

Olen just nyt todella, todella ahdistunut ja se näkyy.

K, jätä tämä postaus välistä.

Oikeasti.

Et halua lukea tätä.

Jotkut sanovat minulle, että ei se ole paha, jos joutuisinkin olemaan perhekodilla sinne marraskuulle. Täytänhän minä sitten 18-v ja pääsen pois perhekodilta. Jos saan asunnon, niin pääsen muuttamaan omilleni nyt elokuussa.

Suurin osa näistä ihmisistä ei ole koskaan käynyt minun perhekodilla. Eivät ole koskaan tavanneet perhekodin ohjaajia.

Suurimmalla osalla näistä ihmisistä ei ole mitään tietoa minkälaista perhekodilla on. He eivät tiedä, että itken siellä itseni uneen. Että olen lukemattomia kertoja hautonut itsemurhaa päästäkseni pois sieltä. Että se paikka ei ole tuntunut minun paikalta hetkeäkään. Että minulla on todella, todella paha olla siellä. Että joudun laskemaan sataan, tuhanteen, etten viillä ranteitani auki. Koska minulla on niin paha olla siellä. Niin.

En halua tappaa itseäni. Tuntuu vain, että just nyt se on ainoa keino päästä pois tästä tilanteesta.

Haluaisin vain kadota kaikkien elämästä siihen asti, että saisin asunnon ja kaikki asiat olisivat ok, koska olen kusipää just nyt. Stressaantuneena. Tiedän sen ja olen pahoillani sen takia.

Oikein tunnen itsetuhoisuuden heräävän, kun olen näin stressaantunut. Näin loppu. Haluaisin tehdä kaikkea pahaa itselleni. Kaikkea, mitä en ole tehnyt piiitkään aikaan. Tähän asti olen jaksanut taistella. Tunnen myös syömishäiriön nostavan, jälleen, päätään. Haistelevan, maistelevan, ilmaa, olisiko aika oikea. Iskeä jälleen päälle. Päähän luikertelee sellaisia ajatuksia, kuin ''voisin skipata iltapalan'', ''voisin jäädä 5km ennen bussipysäkkiä pois ja kävellä loppumatkan, juosta loppumatkan'', ''voisin tehdä treenin, vaikka tänään on lepopäivä'', ''en syö huomenna''. Yms muuta mukavaa.

Tämä postaus jää nyt ihan kesken. Ehkä hyvä vain. Minun pitää lähteä kävelemään bussipysäkille. Huomenna taas perhekodille. Ehkä.

Lopuksi deep shit kuvia. Koska fiilis.

Anteeksi.

En halua tappaa itseäni. Olen vain just nyt vähän väsynyt. Ja tiedän, että K ja R välitätte minusta (... toivon todella, ettette lukeneet tätä postausta), mutta ette voi tehdä mitään, vaikka haluaisitte.

09.07

Ainii. Kävin alkuviikosta sossun luona. Ei ollut mikään varsinainen sossupalaveri, mutta käytiin asioita läpi muuttoon liittyen yms.

Paljoa muuta ei sitten olekkaan tapahtunut. Olen tämän viikon Luukulla ja saan maanantaina tietää miten loppukuu menee. On aika paljon sukujuttuja, rippijuhlia yms tiedossa, mutta pitää vain järjestellä kalenteria.

Kunpa voisikin vain tehdä noin ^. Stressaaminen on nykyään lähes mun elämäntapa. En tiedä minkälaista olisi ilman sitä. Menen nukkumaan stressaantuneena, nukun stressaantuneena ja herään stressaantuneena.

Nojaa. Ehkä tää tästä. Ehkä joku osaa taikoa minulle asunnon.