Me ollaan laitosnuoria.

Me ollaan laitosnuoria.

Me ollaan populaation pohjasakkaa.

Useilla meistä on lävistyksiä. Minullakin päälle viisi.

Me ollaan ne, joita äidit ja isät eivät tahtoisi lastensa kavereiksi.

Koska me vain riehutaan ja aiheutetaan ongelmia.

Eikö niin?

 

Minä olen laitosnuori.

Mutta minä olen myös ihminen.

Minulla on kaksi silmää, kaksi korvaa.

Nenä ja suu. Kaksi kättä ja kaksi jalkaa.

Niinkuin kaikilla muillakin.

Minulla on myös sydän ja iso sellainen. Sinne mahtuu minun perhe, K, meidän koira, minun kaverit ja paljon muuta.

Minä olin yläasteella tukioppilas. Sen jälkeen olen halunnut tutoriksi ja olen ollut edustamassa kouluani.

Minä en polta tupakkaa, enkä juo alkoholia.

Minulla on hyvä suhde äitiini ja pystyn kertomaan siskolleni mitä tahansa.

Minulla on kavereita, joille voin laittaa viestiä, jos siltä tuntuu. Yhden kaverin olen tuntenut kohta kymmenen vuotta.

Blogin lisäksi minä harrastan musiikkia ja lukemista. Kirjaston työntekijät muistavat minut nimeltä.

Minä en mene tien yli punaisilla valoilla, vaikka autoja ei tulisi, jos lähettyvilla on lapsia. Koska haluan olla hyvä esimerkki.

Minä olen laitosnuori - mutta minä olen myös ihminen.

Huostaanotettu X

24.08

En ole kirjoitellut mitään, mutta eipä mitään oikeastaan ole edes tapahtunut.

Odotan yhä sossun vastaamista, sitten löytyy ehkä jopa jotain päiviteltävää.

Mutta niin. Olen hengissä :) Sitä minä vain tulin ilmoittamaan.

Blogin 1v synttärit

Tämä blogi täyttää tänään jo vuoden. Outoa. Tuntuu, että vasta minä loin tämän ja kirjoitin ensimmäisen postauksen, mutta ei, siitä on jo vuosi. 365 päivää, 52 viikkoa.

Paljon on tapahtunut asioita, niin hyviä, kun huonoja. Asiat eivät ehkä ole ihan siinä pisteessä, missä olisin halunnut niiden olevan vuosi sitten, mutta hei. Huonomminkin voisi mennä.

Vuoteen on tosiaan mahtunut monia katkeria kyyneliä, monia itkuja, monia itsetuhon hetkiä ahdistuksen kourissa, mutta eteenpäin ollaan menossa.

97 päivää ja täytän 18-v. Olen syntynyt -97. 97 on kiva numero :) Mutta niin, enää alle 100 päivää ja tämä on ohitse, pääsen pois perhekodilta ja toivottavasti myös pois sossujen kynsistä.

07.08

Vähän päivitystä. Sossu on just nyt lomalla, mutta ollaan ohjaaja nro.1:sen kanssa mietitty, että unohdetaan tämä oma asunto-juttu kokonaan. En ole saanut ainuttakaan tarjousta ainakaan kolmeen viikkoon ja asuntoja ei vain ole just nyt. Ainakaan minun hintatasolla.

Meillä on toinen suunnitelma just nyt vähän mietinnässä, mutta minun pitää kysellä ihmisiltä saanko kirjoittaa siitä blogiin.

Mutta tilanne just nyt:
- Asuntoa ei ole löytynyt.
- Ilmoitukset ovat yhä netissä, mutta en odota saavani asuntoa.
- En ehkä edes ottaisi vastaan asuntoa, vaikka tarjottaisiin.
- Suunnitelma X.
- ^ Jos X:n on ok sossuille, niin pääsen muuttamaan perhekodilta
sitten marraskuussa täyttäessäni 18-v paikkaan y.

Tosiaan pitää kysyä ihmisiltä saanko kirjoittaa suunnitelmasta, ennenkuin menen tekemään itse mitään. X ei sisällä mitään laitonta tms, mutta haluan vain varmistaa ensin, että siihen liittyville ihmisille on ok, jos kerron siitä blogissani :D

Kids For Cash

Suosittelen dokumenttia Kids For Cash.

''Lahjotut tuomarit määräsivät pieniinkin rikkeisiin syyllistyneitä lapsia ja nuoria yksityisiin laitoksiin, jotka toimivat vain rahan vuoksi. Lapset tuomittiin ilman avustajaa tai mahdollisuutta saada tietää oikeuksistaan.

Tosielämän trilleri näyttää, kuinka monet olivat sekaantuneet skandaaliin ja kuinka kohtalokkaat seuraukset nuorten kohtelulla olivat. Sandy Fronzon poika teki itsemurhan, kun tämä joutui kohutun tuomarin Ciavarellan päätöksellä laitokseen.

Kids For Cash. Ohjaaja: Robert May. Tuotanto: RoCo Films International, Yhdysvallat, 2013''

Poimittu täältä. Suomi ei ole ainoa paikka, missä orjak... *köh köh* lastensuojelu on päin helvettiä. Kyllä, jotkut nuorista saavat oikeasti sitä, mitä he tarvitsevatkin, mutta kaikki eivät. Nuoria laitetaan laitoksiin jopa ilman oikeita syitä, kuten dokumentissa käy ilmi.

Mutta ei minulla muuta, katsoin vain tuon dokkarin ja suosittelen sitä muillekkin.