On kulunut kuukausi siitä, kun huostaanotto purettiin ja pääsin muuttamaan yhteen K:n kanssa. Paljon on tapahtunut sen jälkeen.
Olen hakenut ensimmäiset lääkkeeni ihan itse. Olen uusinut reseptini ihan itse.
Olen jopa ottanut (lähes) tunnollisesti lääkkeeni.
Jouduin hakemaan tässä ja viime kuussa tt-tuen, koska muita tukia tuli alle 50e, josta olisi pitänyt maksaa vuokra, laskut, lääkkeet ja ruuat.
Olen oikeutettu tt-tukeen, tarvittaessa, koska olen ex-laitosnuori. Normaalisti ikäiseni opiskelijat eivät sitä saisi, jos olen ymmärtänyt oikein.
Minulla on itsenäistymisvaroja, mutta niitä en pystynyt käyttämään vuokran maksamiseen tai noihin muihin juttuihin. Tai niin sossuni ainakin selitti, kun kysyin asiasta.
Mutta niin. Nyt asiat ovat ihan ok :)
Olen tarvinnut ottaa rauhoittavia lääkkeitä vain kerran muuton jälkeen, jos muistan oikein. Muuten ne ovat pysyneet nollassa.
Me mennään jouluksi K:n porukoille. Jännittää :D Ensimmäinen kerta sielläpäin. En ole aiemmin pystynyt käymään K:n porukoilla, koska perhekoti ei antanut lupaa reissuun.
Mutta niin. Jouluksi K:n porukoille ja uusivuosi minun porukoilla.
Edit 21.12.2015 // En pääse pariin viikkoon koneelle, enkä viitsi alkaa puhelimella säätämään blogspotin kanssa, koska siinä on jotain ongelmaa just nyt. Päivittelen sitten joulun jälkeen mahdollisesti kuvien kera joulusta ja uudesta vuodesta :)
Mutta hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille! Päivittelen blogia taas viimeistään ensi vuoden puolella.
20.12.2015
9.12.2015
Ketipinor
Päätin kirjoittaa tästä, koska blogiini on päädytty hakemalla googlesta tietoa ja kokemuksia Ketipinorista.
Ketipinor
Minulle aloitettiin Ketipinor-lääkitys vuonna 2012. Olin tuolloin 14-15-v ja juuri muuttanut ensimmäiseen lastenkotiin. En tainnut olla viikkoakaan laitoksessa, kun ohjaajat olivat jo järjestäneet minut lääkärin luokse ja seuraavaksi (arvioltani 5-10min päästä) olinkin jo resepti näihin neurolepteihin käsissäni.
Tai no, ohjaajan käsissä. Minä kirjoitin valtakirjan ja annoin Kela-korttini, että ohjaajat voivat hakea lääkkeeni.
En löytänyt tähän hätään virallisia lappujani, mutta Ketipiror määrättiin minulle unen laatua parantamaan diagnoosina syvä masennus tai muuta sellaista shittiä. Diagnoosi oli lääkärin mielipide, itse olin toista mieltä. En edes halunut lääkitystä, mutta otin siitä huolimatta Ketipinorit naamaan joka ilta ohaajan vahtiessa vieressä.
Lääkäri olisi halunnut ottaa minut osastolle, kun Ketipinor aloitettiin, mutta vaadin päästä laitokselle. Minne pääsinkin, koska ohjaajat ottivat vastuun lääkityksestäni. Lääkitys aloitettiin 150mg annoksella, eli yksi 100mg pilleri ja kaksi 25mg pilleriä.
Myöhemmin annosta vielä nostettiin.
Ensimmäisistä parista viikosta lääkityksen aloittamisen jälkeen en muista mitään. En yhtään mitään. Parin viikon jälkeen muistikuvia alkaa olemaan huterasti. Muistan erittäin tokkuraisen olon, lähes päivittäiset päänsäryt. Uneliaisuuden, ajatus ei kulkenut yhtään. Pyörrytti. Saatoin tulla laitoksella keittiöön. Pysähdyin. Menin takaisin huoneeseeni. Pysähdyin. Takaisin yleisiin tiloihin. Pysähdys. Omaan huoneeseen. Pysähdys. En tiennyt mitä minun piti tehdä, en muistanut mitä minun piti tehdä. En muistanut ohjaajien nimiä.
Tuon ajan olotilaa kutsuisin zombi-elämäksi. En tuntenut tunteita entiseen tapaan. Ei ollut iloa, ei surua. Oli vain väsymys, päänsärky ja huimaus.
Meni ehkä kuukausi, tai kaksi, kunnes sivuoireet vähenivät. Otan Ketipinoria nykyisin 50mg/yö, mutta en vieläkään tykkää Ketipinorista. Otan lääkkeet noin klo.20:30-21:00, riippuu monelta koulu alkaa seuraavana päivänä. Viikonloppuisin voin venyttää lääkkeiden ottoa, mutta se kostaantuu zombi-olona, jos venytän lääkkeiden ottoa liikaa.
Jos otan Ketipinorit klo.21, niin noin klo.21:30 alan jo vähän tuntea väsymystä. Viimeistään klo.21:45 väsymys iskee. Yleensä klo.22 olen jo taju pois. Viimeistään klo.22:15-22:30 taju on pois. Kirjaimellisesti. Jos nukahdan ilman Ketipinoreita, niin vain nukahdan, kun olen tarpeeksi väsynyt. Jos nukahdan Ketipinoreilla, niin nukahdan, kun ne vievät tajun pois *naps*.
Siihen, miten nopeasti lääkkeet väsyttävät, vaikuttaa se, mitä teen ennen lääkkeiden oton jälkeen. Jos menen lääkkeiden oton jälkeen sänkyyn lukemaan kirjaa, tai teen muuta sellaista rauhallista, niin lääkkeet vaikuttavat suunnilleen yllämainitussa aikataulussa. Jos juon energiajuomaa ja hillun, niin lääkkeet ottavat vallan vähän hitaammin, mutta ottavat kuitenkin.
Jos ja kun Ketipinorit olen ottanut, niin minun on pakko päästä nukkumaan. Se olotila ei muuten lähde. Lääkäri halusi joskus kokeilla toimisiko Ketipinor minulle paniikkihäiriölääkityksen sijaan (minulla on toinenkin lääkitys, kerron siitä joskus toiste), eli otin lääkärin kehotuksesta yhden 25mg tabletin aamulla ennen kouluun menoa. Ja meinasin nukahtaa bussiin. Koulussa hermostuin aivan kaikkeen ja paiskoin tavaroita (jota en ikinä muuten tee!) ja lopulta nukahdin pöytäni ääreen kesken tunnin. Never again. Paniikkihäiriöön määrättiin sittemmin toinen lääkitys.
Ilman lääkkeitä näen normaaleja unia. Ketipinoreilla näen painajaisia, jos näen ylipäänsä mitään unia. Jos olen ottanut Ketipinorit illalla, niin se pyyhkii yön aikana myös osan edellisestä päivästä. Jätän joskus viikonloppuisin lääkkeet ottamatta ja silloin muistan kirkkaasti koko edellisen päivän. Joskus unohdin arkena ottaa lääkkeet ja sama juttu, muistin kaiken selkeästi.
Ketipinorit jollain tapaa pyyhkivät muistini. Jos muistan jotain, niin tarvitsen siihenkin yleensä vinkkejä ja vihjeitä, joista saatan muistaa tapahtuneet asiat ja sovitut jutut. Minulla on tällä hetkellä kolme eri kalenteria ja kolme eri muistiota käytössä. Kirjoitan niihin kaikki tärkeät jutut, koska Ketipinorien takia en niitä muuten muistaisi.
En kauheasti tykkää Ketipinoreista. Olen lukenut niistä liikaa ja en tykkää siitä olosta, minkä ne tekevät. Lokakuun liike on joskus kirjoittanut Ketipinoreista, linkki tässä. Viimeisessä sossupalaverissa minulle varattiin lääkärille aika puolen vuoden päähän keväälle ja silloin on tarkoituksena miettiä minun lääkitys uudelleen. Ketipinorit haluan pudottaa minimiannokselle, eli 25mg ja lopettaa sen jälkeen kokonaan.
Rauhoittavat haluan muuttaa säännöllisestä lääkityksestä epäsäännölliseksi niin, että otan niitä silloin, kun tarvitsen, enkä päivittäin. Kirjoitan toisestä lääkityksestäni joskus enemmän.
Jos joku haluaa kysyä minulta jotain Ketipinorista, tai muusta lääkityksestäni, tai melkein mistä tahansa muustakin, niin rohkeasti vain! :) Kommenttiboxiin voi laittaa viestiä vapaasti. Yritän muistaa käydä blogissani aina välillä, että huomaan, jos on tullut uutta kommenttia.
Ketipinor
''Ketiapiini (kauppanimillä Seroquel ja Ketipinor) on epätyypillinen antipsykoottinen lääke, joka vaikuttaa keskushermostossa useisiin hermosolujen välittäjäainereseptoreihin. Sitä käytetään skitsofrenian hoidossa, joskus myös masennuksen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon.''
Minulle aloitettiin Ketipinor-lääkitys vuonna 2012. Olin tuolloin 14-15-v ja juuri muuttanut ensimmäiseen lastenkotiin. En tainnut olla viikkoakaan laitoksessa, kun ohjaajat olivat jo järjestäneet minut lääkärin luokse ja seuraavaksi (arvioltani 5-10min päästä) olinkin jo resepti näihin neurolepteihin käsissäni.
Tai no, ohjaajan käsissä. Minä kirjoitin valtakirjan ja annoin Kela-korttini, että ohjaajat voivat hakea lääkkeeni.
En löytänyt tähän hätään virallisia lappujani, mutta Ketipiror määrättiin minulle unen laatua parantamaan diagnoosina syvä masennus tai muuta sellaista shittiä. Diagnoosi oli lääkärin mielipide, itse olin toista mieltä. En edes halunut lääkitystä, mutta otin siitä huolimatta Ketipinorit naamaan joka ilta ohaajan vahtiessa vieressä.
Lääkäri olisi halunnut ottaa minut osastolle, kun Ketipinor aloitettiin, mutta vaadin päästä laitokselle. Minne pääsinkin, koska ohjaajat ottivat vastuun lääkityksestäni. Lääkitys aloitettiin 150mg annoksella, eli yksi 100mg pilleri ja kaksi 25mg pilleriä.
Myöhemmin annosta vielä nostettiin.
Ensimmäisistä parista viikosta lääkityksen aloittamisen jälkeen en muista mitään. En yhtään mitään. Parin viikon jälkeen muistikuvia alkaa olemaan huterasti. Muistan erittäin tokkuraisen olon, lähes päivittäiset päänsäryt. Uneliaisuuden, ajatus ei kulkenut yhtään. Pyörrytti. Saatoin tulla laitoksella keittiöön. Pysähdyin. Menin takaisin huoneeseeni. Pysähdyin. Takaisin yleisiin tiloihin. Pysähdys. Omaan huoneeseen. Pysähdys. En tiennyt mitä minun piti tehdä, en muistanut mitä minun piti tehdä. En muistanut ohjaajien nimiä.
Tuon ajan olotilaa kutsuisin zombi-elämäksi. En tuntenut tunteita entiseen tapaan. Ei ollut iloa, ei surua. Oli vain väsymys, päänsärky ja huimaus.
Meni ehkä kuukausi, tai kaksi, kunnes sivuoireet vähenivät. Otan Ketipinoria nykyisin 50mg/yö, mutta en vieläkään tykkää Ketipinorista. Otan lääkkeet noin klo.20:30-21:00, riippuu monelta koulu alkaa seuraavana päivänä. Viikonloppuisin voin venyttää lääkkeiden ottoa, mutta se kostaantuu zombi-olona, jos venytän lääkkeiden ottoa liikaa.
Jos otan Ketipinorit klo.21, niin noin klo.21:30 alan jo vähän tuntea väsymystä. Viimeistään klo.21:45 väsymys iskee. Yleensä klo.22 olen jo taju pois. Viimeistään klo.22:15-22:30 taju on pois. Kirjaimellisesti. Jos nukahdan ilman Ketipinoreita, niin vain nukahdan, kun olen tarpeeksi väsynyt. Jos nukahdan Ketipinoreilla, niin nukahdan, kun ne vievät tajun pois *naps*.
Siihen, miten nopeasti lääkkeet väsyttävät, vaikuttaa se, mitä teen ennen lääkkeiden oton jälkeen. Jos menen lääkkeiden oton jälkeen sänkyyn lukemaan kirjaa, tai teen muuta sellaista rauhallista, niin lääkkeet vaikuttavat suunnilleen yllämainitussa aikataulussa. Jos juon energiajuomaa ja hillun, niin lääkkeet ottavat vallan vähän hitaammin, mutta ottavat kuitenkin.
Jos ja kun Ketipinorit olen ottanut, niin minun on pakko päästä nukkumaan. Se olotila ei muuten lähde. Lääkäri halusi joskus kokeilla toimisiko Ketipinor minulle paniikkihäiriölääkityksen sijaan (minulla on toinenkin lääkitys, kerron siitä joskus toiste), eli otin lääkärin kehotuksesta yhden 25mg tabletin aamulla ennen kouluun menoa. Ja meinasin nukahtaa bussiin. Koulussa hermostuin aivan kaikkeen ja paiskoin tavaroita (jota en ikinä muuten tee!) ja lopulta nukahdin pöytäni ääreen kesken tunnin. Never again. Paniikkihäiriöön määrättiin sittemmin toinen lääkitys.
Ilman lääkkeitä näen normaaleja unia. Ketipinoreilla näen painajaisia, jos näen ylipäänsä mitään unia. Jos olen ottanut Ketipinorit illalla, niin se pyyhkii yön aikana myös osan edellisestä päivästä. Jätän joskus viikonloppuisin lääkkeet ottamatta ja silloin muistan kirkkaasti koko edellisen päivän. Joskus unohdin arkena ottaa lääkkeet ja sama juttu, muistin kaiken selkeästi.
Ketipinorit jollain tapaa pyyhkivät muistini. Jos muistan jotain, niin tarvitsen siihenkin yleensä vinkkejä ja vihjeitä, joista saatan muistaa tapahtuneet asiat ja sovitut jutut. Minulla on tällä hetkellä kolme eri kalenteria ja kolme eri muistiota käytössä. Kirjoitan niihin kaikki tärkeät jutut, koska Ketipinorien takia en niitä muuten muistaisi.
En kauheasti tykkää Ketipinoreista. Olen lukenut niistä liikaa ja en tykkää siitä olosta, minkä ne tekevät. Lokakuun liike on joskus kirjoittanut Ketipinoreista, linkki tässä. Viimeisessä sossupalaverissa minulle varattiin lääkärille aika puolen vuoden päähän keväälle ja silloin on tarkoituksena miettiä minun lääkitys uudelleen. Ketipinorit haluan pudottaa minimiannokselle, eli 25mg ja lopettaa sen jälkeen kokonaan.
Rauhoittavat haluan muuttaa säännöllisestä lääkityksestä epäsäännölliseksi niin, että otan niitä silloin, kun tarvitsen, enkä päivittäin. Kirjoitan toisestä lääkityksestäni joskus enemmän.
Jos joku haluaa kysyä minulta jotain Ketipinorista, tai muusta lääkityksestäni, tai melkein mistä tahansa muustakin, niin rohkeasti vain! :) Kommenttiboxiin voi laittaa viestiä vapaasti. Yritän muistaa käydä blogissani aina välillä, että huomaan, jos on tullut uutta kommenttia.
Tilaa:
Kommentit (Atom)