Ihan ok fiilis, vaikka palasin kotilomilta eilen takaisin perhekodille.
Kotilomalla tehtiin sämpylöitä, leivottiin. Oltiin, katsottiin elokuvia. Käytiin lenkillä.
Pesin aamulla pyykit, sain viikon lääkkeet. Ne jaettiin taas.
Pyysin vain kaksi ylimääräistä rauhoittavaa. Kahdella koitan pärjätä.
Ehkä,
joskus,
irti,
lääkkeistä.
Ehkäpä?
Miksi ei.
En tarvitse niitä enää.
Oon liian sekaisin siihen,
että ne minua auttaa voisivat.
Jotain pahaa on
jo kerennyt
tapahtua
aikoja, aikoja
sitten.
Myöhäistä nyt.
Tätä,
mun pään menoa,
sitä mitä siellä sisällä tapahtuu,
ei korjata pillerillä. Tai kahdella.
Ei edes kolmella. Ei,
vaikka ne
otettaisiin
kahdesti päivässä.
Istun koulussa ja kuuntelen
kaikkia random
piano melodioita,
jälkimmäinen parempi.
Ehkä tästä päivästä
voisi
tulla
ihan ok.
Fiilis just nyt.
Suht kunnossa,
vaikken tiedä,
miten.
Tykkään tästä.
Ei itketä.
Vaikka illalla
suunta onkin
kohti
perhekotia.
Taas.
Vangiksi jään.
Huomiseen asti.
Sitten.
Saan.
Jälleen.
Hengähtää.
Hetkeksi.
Kynsistä.
Petojen.
Odotan.
X
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit menevät tarkistuksen kautta.
Vastailen mielelläni kommentteihin, joten jos jollain on jotain kysyttävää, niin rohkeasti vain :)
En päivystä blogissani 24/7, mutta käyn täällä aina välillä vähintäänkin katsomassa onko tullut uusia kommentteja, jos en muuten postaile mitään. Toivon, ettei kukaan pahoita tämän vuoksi mieltään.