Joudun joskus iltaisin odottamaan lähemmäksi tunnin bussia perhekodille. Niinä iltoina kävelen usein juna-asemalle. Osaksi siksi, etten joutuisi istumaan penkillä lähes tuntia, osaksi siksi, että saan lohtua junista. Tiedän, että ne on aina siellä, jos en jaksakkaan.
Yksi junista tulee 20min päästä siitä, mitä olen kerennyt töpötellä juna-asemalle. Istun usein laiturilla odottamassa sitä miettien, miten helppoa siihen eteen olisi hypätä. Muutama metri, hyppy ja koko tämä helvetti olisi ohi...
En ole ikinä ollut niin syvällä masennuksessa ja toivoton, mitä huostaanoton jälkeen. Ensimmäinen laitos oli ok, tykkäsin siitä paikasta, mutta sinne ei voinut jäädä pidemmäksi aikaa. Mutta perhekoti... Maanpäällinen Helvetti.
Olen ihan vakavissani ajatellut tappaa itseni, koska en jaksa enää. En jaksa perhekotia. En sitä helvettiä. Perhekodilla joka ikinen aamu, päivä ja ilta peläten rageeko nro2 taas jostain, onko se keksinyt taas uusia tapoja kiusata minua, rajoittaa vielä vähän enemmän, kuristaa kuvitteellista hirttosilmukkaa vielä vähän kireämmälle.
Minulla olisi enää vuosi, pari jäljellä huostaanottoa, mutten pysty siihen. En, koska _joka_ikinen_päivä_ on yhtä helvettiä ja tappelua itseni kanssa, etten vetäisi ranteitani auki ja hyppäisi rekan/junan eteen. Ottaisi unilääkkeitä yliannostuksen ja/tai menisi hyppimään heikoille jäille. Hyppäisi sillalta alas.
Jos joskus uutisoidaan teini-ikäisen sijoitetun nuoren hypänneen junan alle ja mun blogi hiljenee, niin voitte laskee yhteen 1 + 1. Vaikken tiedä uutisoitaisiinko siitä tapauksesta, läheskään kaikista meinaan ei...
Minulla on K, mun bestis, mun perhe, koirat ja koulu - ja silti harkitsen tälläisinä päivinä itsemurhaa, koska huostaanotto. Kuinka monen huostaanotetun pitää tappaa itsensä, ennenkuin joku tekee asialle jotain? Suomesta varmaan loppuu nuoret ennen sitä.
Miten helvetissä asiat voi olla niin, että huostaanotettu nuori hyppää mielummin rekan eteen ja vittu tappaa itsensä, kun menisi takaisin sijoituspaikkaansa?
Olen vähän väsynyt. Rehellisesti sanottuna olen ihan helvetin väsynyt mun tilanteeseen. Olen ollut pidemmän aikaa jo. Just nyt en tiedä kestänkö siihen asti, että pääsen pois perhekodilta, vai tuleeko minusta vain yksi numero vuoden 2015 itsemurhatilastoihin.
Just nyt tuntuu, että vastaus on toi jälkimmäinen. Olen pahoillani. Olen väsynyt, liian väsynyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit menevät tarkistuksen kautta.
Vastailen mielelläni kommentteihin, joten jos jollain on jotain kysyttävää, niin rohkeasti vain :)
En päivystä blogissani 24/7, mutta käyn täällä aina välillä vähintäänkin katsomassa onko tullut uusia kommentteja, jos en muuten postaile mitään. Toivon, ettei kukaan pahoita tämän vuoksi mieltään.