Tämän viikon sossutapaaminen.

Tämä tapaaminen ei ollut varsinainen sossupalaveri tms, mutta laitoin tammikuussa s-postia sossulle, että joo tarvitsen ajan hänelle, en kestä tätä enempää. Varsinainen sossupalaveri on vasta lähempänä kesää.

Silloin, kun koko tämä juttu lähti pyörimään lumipalloefektin tavoin vuonna 2012 mun ongelmat olivat koulukiusaaminen (minua kiusattiin) ja se, että minulla oli kotona vaikea olla, välit sisaruksiin olivat kireät. En kuitenkaan lintsailluit, tai karkaillut, enkä ollut väkivaltainen (kuin itseäni kohtaan).

Jokatapauksessa. Haluan vähän selvitellä nykyistä tilannetta, koska noita ongelmia ei enää ole. Koulukiusaaminen jäi siihen, kun vaihdoin koulua ja nyt uudessa koulussa olen jo tällä lukuvuodella ollut kolmesti edustamassa meidän koulua (tarkemmin en voi kertoa, koska buustaajat) ja kolme, tai neljä kertaa meille on tullut tutustujia tänne, joita minä olen ohjannut koulussa ympäriinsä ja tutustuttanut tähän paikkaan, vapaaehtoisesti.

Itseänikään en ole satuttanut sillä tavoin enää pariin vuoteen, se loppui jo ennen huostaanottoa.

 

Ja se iso juttu, mun välit kotiin ovat parempana, kuin ikinä. Ensimmäisiltä kotilomilta halusin vain pois, ahdisti, mutta nyt en halua enää pois kotoa. Lääkäri muutti mun rauhoittavien reseptiä niin, että otan 1-2 rauhoittavaa silloin, kun lähden pois kotilomilta, koska nykyään kotoa pois lähteminen ahdistaa. Se ahdistaa sen takia, koska nyt koti tuntuu oikealta paikalta minulle, ja perhekoti on jotain ihan muuta. Perhekoti ei ole tuntunut edes yhtä ainutta päivää koko tän parin vuoden ajalta mun paikalta.

Koti on mun paikka, mun oikea koti. Se on se paikka, jossa minun pitäisi asua, ei vain käydä parin viikon välein viikonlopun verran. Haluan takaisin kotiin.

 

Joten joten... en halua odottaa liikoja, mutta haluan selvyyden mun asioihin. Miksi olen yhä huostaanotettu, kun sijoitusperusteita ei enää ole...

Ehkä minä tänään, parin tunnin päästä, tiedän enemmän.

Unohdin, miten hengitetään, jännittää, ahdistaa...