Kirjoitan tätä täysin pimeässä huoneessa, koska en jaksa nousta sängystä laittamaan valoja päälle. Pahoitteluni mahdollisista kirjoitusvirheistä, en näe näppäimistöä.
Olen oikeastaan aina tykännyt yöstä, mutta sen jälkeen, kun minulle aloitettiin lääkitys, niin lääkkeet ovat vetäneet tajun kankaalle viimeistään siinä vajaa klo.22.
Kaipaan vähän sitä aikaa ennen lääkitystä. Livahdin ulos vain kävelemään pimeitä katuja ja haistelemaan yöilmaa. En karkaillut, yölliset reissut eivät kauvaa koskaan kestäneet, mutta hengähdin vähän.
Joskus otin koiran mukaan. Turvaksi, tai pelotteeksi vähintään. Olen meinaan sen verran päästäni sekaisin, etten pelkää turvallisuuteni puolesta. Ahdistelijoiden turvallisuudesta ennemminkin.
Mutta niin. Minun pitäisi pikkuhiljaa painua nukkumaan, koska käyn huomenna/nyt aamusta K:n luona. Pakko päästä K:n luokse vähän kaiken takia. Stressaan todella paljon kotiloman loppumista. Huomenna illasta minun täytyy mennä taas perhekodille.
Minulla on muutenkin ikävä K:ta.
Kaikki tämä asuntostressi, asuntonäytöt ja kotilomat ovat vieneet aikaa meiltä, en ole päässyt olemaan K:n kanssa niin paljoa, mitä olisin tahtonut.
Kello alkaa oikeasti olla paljon. Taidan nyt oikeasti koittaa mennä nukkumaan, että jaksan sitten aamulla herätä.
Öitä kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit menevät tarkistuksen kautta.
Vastailen mielelläni kommentteihin, joten jos jollain on jotain kysyttävää, niin rohkeasti vain :)
En päivystä blogissani 24/7, mutta käyn täällä aina välillä vähintäänkin katsomassa onko tullut uusia kommentteja, jos en muuten postaile mitään. Toivon, ettei kukaan pahoita tämän vuoksi mieltään.