Kun minä luin tuon uutisen, minkä copypastesin edelliseen postaukseen, niin minulle tuli fyysisesti paha olo. Ihan hyvin nuo kokemukset voisivat olla tältä päivältä.
Minulla asiat ovat noin yleisellä tasolla hyvin. Paremmin kuin isolla osaa muuta tässä maailmassa. On katto pään päällä ja jotain syötäväksi kelpaavaa ruokaakin kaapissa. Puhtaita vaatteita. Elämän perusasiat ovat just nyt kunnossa, mutta nykytilanteesta huolimatta herään yhä välillä huutaen, itkien öisin.
Huostaanoton purkamisesta tulee ensikuussa puoli vuotta, mutta minä en ole unohtanut kaikkea sitä. Enkä tule varmaan ikinä unohtamaankaan, mutta toivon, että pystyisin joskus mahdollisesti tulevaisuudessa nukkumaan rauhassa. Voisin olla ottamatta rauhoittavia, kun ajatukset pyörivät jälleen kerran huostaanottoni ympärillä aiheuttaen jälleen yhden paniikkikohtauksen.
Ehkä joskus.
Minä haluan tehdä jotain. Minä haluan, että nämä asiat muuttuvat. Minä selvisin, minä pääsin pois, mutta minä en voi olla ajattelematta kaikkia niitä muita lapsia ja nuoria, jotka ovat juuri tällä hetkellä sijoitettuna jossain ja voivat huonosti.
En vain tiedä mitä voisin tehdä, miten tehdä, mutta jotain on pakko. En pysty elämään itseni kanssa, jos en tee mitään. Jos en edes yritä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit menevät tarkistuksen kautta.
Vastailen mielelläni kommentteihin, joten jos jollain on jotain kysyttävää, niin rohkeasti vain :)
En päivystä blogissani 24/7, mutta käyn täällä aina välillä vähintäänkin katsomassa onko tullut uusia kommentteja, jos en muuten postaile mitään. Toivon, ettei kukaan pahoita tämän vuoksi mieltään.