14.11

Yritän saada jotain kirjoitettua, vaikka fiilis onkin vähän mikä on.

Tämä viikko on ollut todellista säätämistä vuokrasopimusten, vakuutuksien, sähkösopimusten yms yms yms kanssa. On tullut käytyä Kelalla, vuokranantajan luona, verotoimistossa, googlattu eri juttuja (paljon! Mistä tämä, miten tämä, onneksi on google) ja pakattu tavaroita.

Olen nähnyt sossua ja soittanut tai laittanut sossulle viestiä oikein urakalla viimeaikoina. Tuleva tukihenkilökin on ottanut yhteyttä pari kertaa.

Olenko muistanut kertoa tukihenkilöstä?

Saan tukihenkilön, kun täytän 18-v. Se ilmeisesti kuuluu jälkihuoltoon. Tukihenkilö vaikuttaa ihan kivalta, vaikken koe tarvitsevani sellaista. Tukihenkilö itsekkin sanoi, ettei ole varma mihin häntä tarvitsisin, mutta kunhan on joku, johon ottaa yhteyttä, jos sellainen tilanne tulee.

Sanasta ''jälkihuolto'' tulee mieleen, että joku kävisi siivoamassa minun jälkeiset pois :D Yhh.

Takaisin asiaan.

Olen hoitanut viimeaikoina niin paljon asioita, juossut paikasta toiseen yms, etten nyt viikonloppuna oikein osaa rauhoittua. Sydän ottaa häiriötä ja sydän tuntuu välillä lyövän ihan liikaa, tai sitten jättävän lyöntejä välistä.

Olen napsinut Propraleja vähän tavallista enemmän. Osaksi sydänoireiden, osaksi ahdistuksen takia.

En ole pystynyt vielä sisäistämään sitä, että noin viikon päästä täytän 18-v ja silloin kaikki tämä on oikeasti ohitse. Vihdoin ohitse. Välillä tuntuu enemminkin siltä, että olisin oikeasti tyyliin sairaalassa koomassa otettuani yliannostuksen lääkkeitä itsemurhayrityksenä ja vain kuvittelen tämän kaiken. Lol.

Tuo ^ vaikuttaa just nyt vain enemmän järkeen käyvältä. Perhekotihelvetti on kestänyt jo niin pitkään, etten ole pystynyt vielä sisäistämään, että kaikki tämä on kohta ohitse. Toistan tätä samaa yhä uudelleen ja uudelleen, mutta se tuntuu jotenkin niin oudolta.

Olen vähän kipeänä juuri nyt. Eikä edes se saa minua lepäämään.

Olen vain yrittänyt siivota täällä, kotona, koko ajan ja järjestellä paikkoja. Yrittänyt sen takia, että äiti käskee minun aina lopettaa, kun huomaa sen. On jo monta kertaa vienyt minut sohavalle lepäämään ja käskenyt olemaan siinä ja katsomaan televisiota, tai lukemaan jotain kunhan vain lepään. Edes hetken. Äiti on nyt kaupassa ostamassa minulle jotain hyvää.

Epäilen, että äidin tekisi mieli laittaa minut nippusiteillä kiinni tähän sohvaan, että rauhoittuisin edes hetkeksi :D

Mutta joo. Jos laitan tämän koneen nyt pois ja oikeasti lepäisin. Voisin keittää teetä ja katsoa tuleeko tuolta televisiosta mitään, tai sitten luen jotain. Sydän ottaa sen verran kovasti häiriötä, että pakko se on kai levätä.

Yritän muistaa päivitellä taas joskus.